Pingviinejä, merileijonia ja aavikko - Ihmeellinen Ica

Kun suunnittelimme reissua emme aluksi olleet menossa Kolumbiaan ollenkaan, mutta näimme yhden luontodokumentin Kolumbiasta ja niinhän se maa sitten valikoitui reissuun mukaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi harmittanut kovasti jos sen olisi väliin jättänyt. 

Luontodokumentit vaikuttivat meidän toiseenkin aktiviteettiin. Muistelin että olin varmasti nähnyt luontodokkarin, jossa kerrottiin Perun merileijonista ja olen aina halunnut nähdä luonnonvaraisen merileijonan, joten eikun googlaamaan ja muistikuvani eivät pettäneet. 

Seuraavaksi piti vielä keksiä miten Limasta pääsemme helpoiten Ican alueeseen kuuluvalle Balletas Islandille. 

Rannikkoa Paracasissa

Googlaamalla löytyikin meille sopiva reissu. Peruhop on firma jossa voit ostaa bussimatkoja Perun ja Bolivian alueella ja liput ovat voimassa vuoden ja pystyt säätämään päiviä lennosta milloin haluat kulkea. Me otettiin päivä reissu missä aamulla meidät haettiin Limasta ja yöllä palautettiin takaisin. Mutta jos olisimme innostuneet jäämään jonnekkin, niin olisimme voineet käydä ilmoittamassa että haluamme jäädä yöksi ja jatkaa vasta seuraavana päivänä matkaa. 

Tykkään kovasti ideasta ja suosittelen tutkimaan Peruhopin vaihtoehtoja jos tällä suunnalla matkustaa. 

Paracas Candelabre

Aamuyöstä suuntasimme siis bussipysäkille ja neljän tunnin ajelulle kohti Paracasta josta hyppäsimme veneeseen, jolla painelimme Ballestas Islandille. Matkalla kävimme ihmettelemässä valtavan hiekkaan tehtyä kuviota Paracas Candelabraa. Hiekkakuvion varmaa ikää ei tiedetä mutta epäillään sen liittyvän jotenkin Nazca linjoihin ja alueelta on löydetty ruukku joka on varmistettu olevan vuodelta 200 eaa. Kynttelikön pituus on 181metriä ja urat on noin metrin syvyiset. 

Erilaisia teorioita kuvan olemassa ololle on paljon mutta vahvimpia veikkauksia on että se on Viracocha jumalan atraimen kuva, tai opas merenkävijöille tai viittaus hulluruohoon. Toki myös avaruusolentojen tekemä on yhtenä teoriana olemassa.  Se varmaan jää ikuiseksi arvoitukseksi mutta saapahan jokainen sitten itse päättää parhaaksi katsomansa teorian.

Ballestas Island

Kyntteliköltä jatkoimme matkaa retken pääkohteeseen, eli Ballestas Islandille joka on rauhoitettu kivikkosaari Tyynellä valtamerellä. Saaren vakioeläimistöön kuuluu valtava määrä erilaisia merilintuja (esimerkiksi sinijalkasuulia, pelikaaneja sekä guanomerimetsoja) ja erikoisuutena perunpingviinejä, turkishylkeitä ja merileijonia. 

Alueen vesistössä liikkuu myös delfiinejä joita harvakseltaan voi nähdä ja me olimme niitä onnellisia jotka näkivät 3 delfiinin lauman uivan melko läheltä venettämme. 

Perunpingviinejä kurkkimassa millon veteen uskaltaa mennä

Pingviinit olivat hieman arkoja ja lähinnä kurkkivat kallion reunalta milloin uskaltaa sukeltaa veteen, mutta merileijonat vaanivat tiukasti vedessä koko sen ajan mitä pingviinit veneellemme näkyi, joten emme päässeet kovin läheltä frakkitakkeja näkemään. 

Merileijonaemo opastamassa pikkustaan uimaan

Olimme myös loistavaan aikaan vuodesta liikenteessä ja merileijonat olivat poikineet jokin aika sitten joten pieniä merileijona taaperoita oli paljon rannoilla. Pääsimme jopa ihailemaan kun merileijona äiti opetti pikkustaan uimaan. Tuli oikein meidän veneen lähelle esittelemään kuinka hienosti pieni jo pääsi eteenpäin kohtalaisen kovassakin aallokossa.

Huacachinan keidas

Saarelta palasimme Paracasiin josta nappasimme seuraavan Peruhopin bussin kohti Huacachinaa. Huacachina on kylä Etelä-Amerikan suurimman keitaan ympärillä. Päädyimme tosiaan ihan oikealle aavikolle valtavine dyyneineen. Hiekan keskellä oli kuin olikin pieni lampi palmuineen. Keidas ei ehkä ihan niin idyllinen ollut kuin kuvitelmissa voisi koska turismi on tuonut keitaan ympärille hotellia ja ravintolaa, mutta tuntui se silti aika uskomattomalta katsella sitä hiekan määrää ja pientä lampea. 

Dune buggy Perun aavikolla

Keitaalta hyppäsimme dune buggyn (rantakirpun suomeksi) kyytiin ja siitä alkoi sellainen tykittely, etten ole hurjemmassa huvipuistolaitteessa ollut koskaan. Meille sattui vielä sopivan reikäpäinen kuski, joka selkeästi tiesi parhaat pomput ja hypyt dyyneiltä. Tosin hieman turhan löysät kolmipisteturvavyöt laittoi toivomaan kunnon nelipisterallivöitä ympärilleen. Tässä kirjoitellessa huomaa että haba on aika kipeenä vöiden puristamisesta. 

Dyyneillä tykkittelyn lisäksi aavikko tarjoaa mahdollisuuden hiekkalautailuun, tosin perille päästyä kävi ilmi, ettei hiekkalautailulla tarkoitettukaa lumilautailun kaltaista asiaa vaan pikemminkin pulkkamäkeilyä lumilautojen kaltaisilla asioilla. Huacachinasta olisi voinut vuokrata lumilaudankin mutta valitettavasti meille ei tästä ollut kerrottu etukäteen joten Jonin yhtä kokeilua lukuunottamatta dyynit tultiin alas mahalaskulla. 

Hiekkapulkkailua dyyneillä

Muutaman kerran dyynistä sai sellaiset vauhdit että molemmat meistä tuli pikemminkin kierien kun laskien osan mäestä, mutta se ei menoa haitannut. Hiekka oli ihanan pehmeää ja perunasäkki - laskeutumiset eivät olisi voineet edes onnistua, kun hiekan valuminen sopivasti piti liikkeen yllä kaatuessa. Muutamat naarmut ja melkein hiekkaan kadonneet silmälasitkaan ei saaneet sitä naurun ja ilon määrää loppumaan mitä hiekkapulkkailu sai aikaiseksi. 

Auringonlasku Perun aavikolla

Päivän vielä kruunasi kun sai katsella auringon painumista dyynin syleilyyn.

ps. Hiekan määrä joka ikisessä kolossa ja päänahassa on valtava, jos olet pari kertaa mennyt mukkelis makkelis dyyniä alas.