Junassa on tunnelmaa

Nyt on tullut reilu 3 kuukautta asuttua Bangkokissa, vaikka viime aikoina on melkein tuntunut kun ei ulkomailla asuisikaan. Alkuvuodesta meillä on riittänyt vilskettä kun monet kaverit Suomesta on tullut Bangkokin kautta Aasiaa kiertämään. Välillä meillä oli jopa 5 suomalaista kaveria kerralla yöpymässä. Sanoinkin jossain kohtaa että tuntuu että meidän asunto on helsingissä, mutta kun astuu ovesta ulos astuukin Bangkokkiin. Elämä on alkanut rullaamaan aika omalla painollaan, ja oikeastaan suurimmista hankaluudet alkaa olla selätetty, mutta saasteiden määrään täällä ei kyllä totu koskaan.

Saasteiden värjäämä auringonlasku Bangkokissa

Sen takia välillä tarvitseekin lähteä kaupungista pois ja tällä kertaa suuntasin matkani Chiang Maihin Pohjois-Thaimaassa. Thaimaassa junilla matkustaminen on potentiaalinen vaihtoehto matkustaa jos on aikaa raiteet vievät paikan päälle. Aluksi olinkin suunnitellut matkustavani Chiang Maihin lentokoneella mutta lentojen hinnat olivatkin todella korkeat kyseisenä viikonloppuna, joten piti alkaa katselemaan muita vaihtoehtoja. Yöbusseja kulkee lähes joka paikkaan Thaimaassa, mutta liikenne on usein vaarallista, etenkin tarinoita yöbussien nukahtelevista kuskeista saa lukea säännöllisesti lehdistä, niin päädyin juna vaihtoehtoon. 

Tosin olin hieman myöhässä varaamassa lippuja joten kaikki makuuvaunupaikat oli jo varattu, mutta aikataulullisesti paras ajankohta oli matkustaa pe-la välisenä yönä. Lopulta huomasin ettei ole enää edes 2. luokan istumapaikkoja jälellä mutta 3. luokkaan vielä mahtui istumaan. Epätoivo meinasi jo iskeä kun monessa paikassa puhutaan että 3. luokka on melkoinen karjavaunu. Mietin hetken ja totesin ettei mulla ole paljon tavaraa mukana ja jos siellä nukkua ei pysty niin voin hyvin lauantaina torkkua hetken Chiang Maihin päästyä, joten matkaan vaan kyllähän ne paikallisetkin siellä menee ihan hyvin. Perjantai iltana sitten puolison saatteleman vähän ennen kymmentä saavuttiin Hua Lamphongin juna-asemalle mistä junan piti lähteä. Siellähän se juna oli mutta vaunua numero 5 missä mun piti matkustaa ei näkynyt missään. Koitettiin kysellä että mikähän on mutta kukaan asemalla ei tuntunut osaavan englantia. Lopulta sitten eräs virkapukuun pukeutunut nainen huonolla englannilla sai kerrottua että juna tulee myöhässä. Eikun odottelemaan. Odotellessa sitten ympärille alkoi kerääntyä epätoivoinen länkkäreitten lauma jolta kaikilta oli vaunu numero 5 hukassa. Kello tulee kymmenen ja junaa ei kuulu. No lopulta kuitenkin noin 20 minuuttia myöhässä loputkin vaunut saapuvat ja pääsen tutustumaan tulevan yön majoituspaikkaani. 

3. luokan istumavaunu Bangkokista Chiang Mai:hin

Eihän se nyt mikään luksusvaunu ollut ja myöhemmässä vaiheessa ei edes kaikille riittänyt istumapaikkoja. Penkin leveys oli noin puolelletoista henkilölle mutta siihen sitten kaksi ihmistä laitettiin istumaan. Sain seurakseni hollantilaisen pariskunnan ja jenkkiläisen kundin. Tämän jenkkiläisen kundin kanssa jaoin sitten meidän puolitoista penkkiä. Onneksi kaikki kolme olivat mukavia ja pitkälle yöhön sitten matka sujuikin mukavasti jutellessa. Nälkääkän ei tarvinnut nähdä kun noin tunnin välein joku myyjä tuli erilaisten ruokatuotteiden ja juomien kanssa kierrokselle. Lopulta sitten uni alkoi painaa silmissä ja ensin yritin puolikkaalla kankulla saada penkissä nukuttua etten ihan jenkkiläisen pojan syliin olisi nukahtanut. Ei siitä meinannut kuitenkaan mitään tulla joten päädyin sitten levittämään makuupussini lattialle ja onneksi olin tajunnut napata kotoa tyynyn mukaan. Paikallisetkin näyttelivät peukkua ja katselivat kateellisena kun pääsin pitkälleen lattialle. Toki siitä joutui nousemaan joka kerta kun joku halusi vessaan tai tuli myymään lisää ruokaa mutta hyvin siinä muutaman tunnin sai nukuttua. Matka-aikahan oli 14tuntia joten olisi se voinut aika rankkaa olla jos yhtään ei olisi saanut unta. Kunnialla kuitenkin selvittiin Chiang Maihin ja lopulta täytyy sanoa että matka oli hieno kokemus ja hyvin voisin toistekin matkustella 3. luokassa etenkin jos haluaa säästää rahaa. Hintaa nimittäin matkalle tuli vajaa 300bht (eli noin 8e).

Ihanan rauhallinen Chiang Mai

Syy miksi lennot olivat kalliit ja junaan ei meinannut löytää paikkaa selvisi kun pääsin Chiang Maihin, vuosittainen Flower Festival 2017 järjestettiin nimittäin kyseisenä viikonloppuna. Tapahtuma oli käsittääkseni aika laaja mutta itse kävin tutustumassa hotellin lähellä olevassa puistossa juhlallisuuksiin.  Päätapahtuma sijottuikin juuri tähän puistoon. Festivaaleilla järjestettiin erilaisten kasvien kasvattajien välisiä kilpailuita monessa erisarjassa. Erityisesti orkideat, kaktukset ja bonzai puut herättivät minun ihastukseni. 

Osa upeista bonzai-puista Flower Festivaaleilla

Itse puistossa oli upeita kukka-asetelmia ja pimeän tultua puisto heräsi vielä uudella tavalla eloon erilaisilla värivaloilla. Tapahtumassa oli myös paljon erilaisia musiikkiesityksiä. Chiang Mai on myös monien länkkäreiden suosima paikka matkailun sekä asumisen osalta, joten länkkäreitäkin näkyi paljon tapahtumassa. Osa osallistui jopa tapahtumaan treenaamalla acroyogaa puistossa. Harmittavasti omat ranteet ovat edelleen niin heikossa kunnossa etten oikein parin kanssa uskalla akrobatiaa tehdä etten vaan satuta toista kun ranteet pettää alta. Suosittelen kyllä kovasti käymään tutustumassa Chiang Mai:n kukkafestareihin jos näitä aikoja tähän suuntaan maailman kolkkaa päätyy. 

Pimeän tultua kukkien lisäksi värivalot loivat ihanan värikirjon puistoon

Kukat pysyivät reissun teemana myöhemminkin kun päädyimme tutustumaan Queen Sirikit Botanical Gardeniin. Aluksi meinasi vähän epätoivo iskeä kun tuntui ettei kukaan tiennyt mikä ihmeen paikka se on tai miten sinne pääsisi, mutta lopulta sitten saimme yhden taksikuskin lähtemään meille päiväksi matkaan. Hintaa taksikuski pyysi 1000bht (mikä kuulemma oli liian iso summa, mutta en nyt tiedä kun kuski oli meillä käytössä 9:30-15:00 ja sai siitä palkkioksi noin 26e). Itse puutaarhaan maksoi 300bht sisältäen 2 aikuista, sekä taksikuskin ja auton. Auto tai skootteri on hyvä olla mukana puutarhassa, koska eri paikkojen välillä on pitkä matka ja aikamoisia korkeuseroja. Suosittelen käymään ainankin Canopylla, kasvihuoneissa ja vesiputouksella. 

Canopy walking oli muutaman sadanmetrin polku puiden latvojen tasalla

Harmittavasti meidän kielitaito kuskin kanssa ei ihan osunut yhteen ja meiltä jäi välistä Climber trail, mikä olisi muutaman kilometrin vaellus viidakossa, mutta vaikka kuinka koitimme kuskille näyttää karttaa ja selittää niin se ajeli climberin ohi ja päädyimme vaan tallailemaan pienemmän arboretum trailin joka vieressä myös vesiputous löytyi. mutta olimme kaverini kanssa molemmat ollut kipeänä ennen puutarhalle lähtöä niin ehkä oli lopulta hyvä ettemme kovin paljon enempää kävelleet ettemme uudelleen tulleet kipeiksi. 

Pieni kaunis vesiputous puutarhassa

Puutarhalla ei hirveästi länsimaalaisia turisteja tuntunut käyvän, mutta tyhjää puistossa ei todellaan ollut. Monet kouluryhmät läheltä ja varmaan vähän kauempaakin saapuvat puistoon tekemään koulutehtäviä. Joten aikamoinen vilske ja vilinä kävi etenkin kasvihuoneissa mihin suurin osa tehtävistä sijoittui. Rauhaa jos kaipasi niin nuo Climber ja Arboretum trailit eivät taida kuulua kouluryhmien kohteisiin. Suosittelen kyllä kohdetta kovasti ja jos suunnittelee vähän paremmin ja on täysissä ruumiin ja sielun voimissa niin puutarhan lähellä on parikin erilaista norsujen pelastuskeskusta (ei ratsastusta) sekä orkkidea ja perhospuutarha. Kannattaa kuskin kanssa sopia että käy samalla osassa noista paikoista. Meillekin kuski oli varattu koko päiväksi, joten olisimme hyvin voineet käydä jossain muuallakin, jos olisi jaksamista riittänyt ja olisimme tajunneet etukäteen kattoa mikä olisi ollut kiinnostava paikka. 

Puutarhassa oli kasvihuoneessa erilaisia lihansyöjäkasveja

Chiang Maihin tultaessa kannattaa ajoittaa matka niin että sunnuntai iltana on paikalla. Sunnuntai illan nightmarket on yksi Thaimaan kehutuimpia. Tavaraa oli paljon erilaista eikä tuntunut siltä että jokainen myyjä myi samaa tavaraa. Tottakai sielläkin oli paljon krääsää ja paljon samoja tuotteita, mutta tuntui että kyseiseltä nightmarketilta löytyy paljon enemmän helmia kuin mitä muualla on ollut. Tämä Sunday nightmarket on myös todella valtava, emmekä jaksaneet sitä edes kokonaan kiertää, mutta kivoja juttuja sieltä löytyi. Sain vihdoin vähän uusittua vaatevarastoanikin. Ajattelin että en ota paljon vaatteita mukaan kun muutan ettei tavaraa olisi niin hirveästi. Ongelmaksi osoittautuikin, että aina kun löysin täältä kivoja vaatteita niin myyjältä saa tylyn "you are too big", en Suomessa edes tajunnut että olisin oikeasti iso, mutta onhan nämä aika pikkaraisia mun rinnalla. Muutaman kerran jälkeen vähän vaivuin epätoivoon ja aloin oikeasti kuvitella olevani vääränlainen, mutta onneksi tajusin ettei sitä pidä ottaa itteensä että olen erilaisialla geeneillä varustettu. Pitkään kuitenkin oli henkisesti raskasta mennä ostamaan vaatteita kun tuntui etten sovi muottiin. 

Chiang Mai:n Sunday nightmarket. Ruuhka oli kyllä uskomaton marketilla

Chiang Mai:ta suosittelen kyllä kovasti Thaimaassa matkustaville. Olen myös kuullut paljon hyvää pienemmästä reppureissaaja mekasta Pai:sta, sekä Chiang Rai:sta jolla on paljon historiallista arvoa. Jos kaipaa muutakin kun rantalomailua ja Bangkok tuntuu mahdottoman suurelta niin suunnaksi juna-asema ja Pohjois-Thaimaa! Jos 3. luokan istumapaikat kauhistuttaa niin varatkaa liput ajoissa (muutamaa päivää ennen lähtöä) ja matkustakaa mukavasti nukkuen omassa punkassa. Hintaa 2. luokan makuuvaunupaikalla oli 500-800bht riippuen nukkuuko ylä- vai alapedissä ja että onko vaunussa ilmastointi vai pelkkä tuuletin. Pelkkä tuuletin riittää kyllä hyvin ainankin pohjoseen suunnatessa ja en itse kyllä nähnyt eroa miksi pitäisi nukkua yläpedillä vaikka monille matkustajille väitetäänkin että se olisi parempi. 

Ennenkuin sängyt lasketaan niin jokaiselle on oma istumapaikka vaunussa.

Alapeti 2. luokan makuuvaunussa

Matkailua uudessa kotimaassa ja vähän ulkomailla

Jouluussa ei paljon tullutkaan kotona oltua kun ensimmäinen viikko meni matkustellessa Ko Lantalla ja sitten jouluksi lähdettiinkin Ko Changille.

Kalastaja auringon laskiessa Ko Changilla

Ko Changille on Bangkokista helppo lähteä. Turisteille helpoimmat vaihtoehdot ovat eri taksifirmojen minibussi-kuljetukset muiden matkailijoiden kanssa tai sitten ihan privaatti taksi. Itse päädyimme ottamaan mennessä privaattitaksin, jotta puolisoni voi tehdä helpommin töitä matkalla. Matka-aika on kuitenkin noin 4-6h riippuen ruuhkista ja joutuuko lautalle pääsyä odottamaan. Takseissa saattaa olla jopa tarjolla wlan matkaviihdykkeeksi. Minibussit ovat halvempia varsinkin yksin matkustavalle, tosin jo kolmen tai viimeistään neljän matkustan kohdalla privakyyti taitaa tulla jo halvemmaksi. Minibusseissa pitää myös muistaa että ne lähtevät sovitusta paikasta esimerkiksi Khao San roadilta joten matka-aika saattaa näin kasvaa jonkun verran jos ei ole majottuneena lähtöpaikan läheisyyteen.

Ihanat bungalowit sea flower resortissa

Suuntasimme Ko Changilla lonely beach:lle, joka on suosittu bilettäjien keskuudessa, jonka takia hotellia valitessa kannattaa huomioida, että isompien katujen varrella olevat baarit saattavat pitää kovaakin meteliä läpi yön. Itse löysimme ihanan majoitukse Sea Flower resortista jota ystävämme meille suositteli. Bungalowit olivat rannassa vähän matkan päässä baareista joten meteliä ei liikaa ollut. Tosin ranta ei ollut kyllä uitava ranta kivikkoisuutensa takia mutta pienen kävelyn päässä oli ihana hiekkaranta.

Joulun vietoa Ko Changin Lonely Beachilla

Suunnitelmana oli makoilla rannalla ja nauttia puhtaasta ilmasta, mikä onnistuiki oletusten mukaisesti. Puolisoni pääsi myös lentämään droneja!  Hänellä on kahdet lasit joten dronen kyytiin pääsi myös matkustaja. Saimme suuresti hämmentyneitä paikallisia yleisöksi ja heidät vielä enemmän hämmentyneeksi kun annoimme lasit ja he pääsivät katselemaan maisemia ilmasta :)

Jouluaattona löysimme tanskalaisen ravintolan joka tarjoili meille jouluateria. Aterialta löytyi kinkkua ja erilaisia perunoita, kinkku oli kyllä todella hyvää ja maistui ihan siltä kun pitikin. Ruoan jälkeen olikin hyvä siirtyä biitsille kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan rantahiekalla.

Auringonlasku Gili Airilla

Joulun jälkeen suunnattiin sitten ulkomaan matkoille juhlimaan uutta vuotta Indonesian Gili Airilla. Balilla vietettiin ensin Ubudissa pari yötä ja samalla moikattiin kaveria, joka oli pidemmän Balin reissulla. Siitä sitten suunnattiin paratiisi saarelle. Gili Air on kyllä sellainen kohde mitä voin varauksetta suositella kaikille, paitsi jos nautttii ainoastaan kaupunki lomista. Etenkin Gili air on loistava jos tykkää sukeltamisesta ja etenkin vapaasukellukseen löytyy hurjia paikkoja kuten mannerten välinen halkeama Airin ja Lombokin välissä. Snorkkelointiin alue on myös omiaan kun korallia löytyy myös läheltä pintaa. Itsekin vihdoin opin luottamaan että en tukehu vaikka koitankin hengittää veden alla snorkkelin kanssa.

Uusi vuosi meni psykebileissä Lucky's nimisessä baarissa. Bileet olivat huiput ja tanssilattialla vilinää, vaikka itse en kyllä pystynyt kovin pitkiä aikoja kerrallaan tanssimaan kun aamuyön tunteinakin oli todella kuuma. Bileitä Gili Airilla on säännöllisesti tosin varmaan enemmän tekno kuin psykebileitä. Mutta jos bilettämään haluaa enemmän niin Gilin saarista Trawangan on parempi kohde.

High seasonin aikaan kannattaa Gilin saarilta poistuessa varata riittävästi aikaa perille pääsyyn tai varata lauttalippu etukäteen. Luulimme että meidän liput on voimassa juuri siihen lauttaan mihin olimme ne ostaneet mutta liput olisi pitänyt käydä varmistamassa paria päivää aikaisemmin. Tämän seurauksena jouduimme odottamaan 3h lauttasatamassa meidän lauttaa, eikä ole edes aina varmaa mahtuuko välttämättä mukaan. En ihan varma ole mutta luulen että meidän lautta oli joku lisävuoro, kun se ei ollut edes saman firman lautta mille meillä liput oli varattuna. Satamassa oli paljon porukkaa jotka eivät lauttoihin mahtunut ja osa oli aamu seiskasta odotellut omaa vuoroaan. Onneksi viihdykkeenä sentään oli hieno monitor lizard satamassa meitä viihdyttämässä.



Yhdellä pariskunnalla taisi jäädä lento Balilta eteenpäin tavoittamatta tai ainakin sen verran vihaisesti he rannalla alkoivat riehua ja lopulta meinasi käydä niin etteivät olisi päässeet ollenkaa kyytiin. Gilin saarilla pätee sama kuin Thaimaassakin että hymyilemällä ja ottamalla rauhallisesti vaikeissakin tilanteissa, saa hyvää palvelua, huutaminen melkeen aina johtaa siihen että palvelu lakkaa.  Toivoisin että suomessakin pyrittäisiin enemmän tämän suuntaiseen toimintaan. Harmittaa kun suomessa tuntuu olevan vahva ajatus siitä että asiakas on aina oikeassa, mikä monesti johtaa siihen että kun huudat tarpeeksi kovaa niin vaikka olisi väärässä saat mitä haluat. Asiakaspalvelu tehtävässä on vaan niin paljon helpompi antaa periksi kuin kuunnella ilkeyksiä ja huutamista. Olisi kuitenkin paljon mukavampaa kun niille asiallisille voisi antaa ne edut eikä huutajille.

Harmittihan se useamman tunnin rannalla odottelu itseäkin ja etenkin siinä kohtaa sääherra päätti että tarvitsette myös suihkun te likaiset hipit siellä rannalla. Eli kolmesta tunnista mitä odottelimme kaksi tuntia tuli kaatamalla vettä. Onneksi lämpimässä ilmassa ei sade nyt niin kovasti haittaa ja olihan meillä siinä katos mikä vuoti iloisesti seurana :) Vikana päivänä piti hieman Kutan alueeseen tutustua mutta ilta meni lähinnä vaatteiden kuivatteluun ja nukkumiseen. Tosin Kuta ei kyllä hirveästi houkutellutkaan kun vähän siellä kerkesi kävellä ruokaa etsiessä.

Mutta olipa sitten reissun jälkeen ihana olla kotona. On se kyllä kiva kun Bangkok alkaa jo tuntua kodilta :)