Kylmästä lämpimään ja hiljaisuudesta härdelliin

Suomessakin taisi olla jonkin asteinen sadekausi tänä kesänä

Suunnitelma viettää nauttia Suomen ihanasta kesästä hieman kärsi kesän jäädessa eteläisempään Eurooppaan. Säästä huolimatta kesä Suomessa oli ihana. Paljon pokemon go:ta, ystävien kanssa oleilua, festareita ja tietenkin kaiken huipuksi kahdet omat häät eli ystäville ja suvulle kummillekkin omansa. Syyskuun puolessa välissä otettiinkin sitten taas suunta Bangkokkiin.

Oli aika erikoista pakata tavaroita kun pakatessa piti kokoajan ajatella ettei saa ottaa mitään mukaan, kun suurin osa tavaroista kuitenkin jo valmiina odottamassa. Rinkka painoikin vain 11kg ja siitäkin suurin osa oli herkkuja mitä ei Bangkokissa ole tarjolla. En ole vielä ihan oppinut nauttimaan nakkiyllätyksistä. Thaimaalaisten mielestä on ihan hyvä idea laittaa munkin sisään nakki. Toisaalta täällä olen oppinut pitämään välillä korianterista mitä en kyllä Suomessa ole pystynyt syömään, ehkä noista nakkimunkeistakin tulee vielä jossain kohtaa hyviä ;)

Temppeleitä löytyy joka nurkalta, toinen toistaan hienompia

Nämä ensimmäiset pari viikkoa täällä on tuntunut samaan aikaan parilta päivältä että parilta kuukaudelta. Palatessa kotiin kaikki on odottamassa ja arki alkaa siitä mihin se jäikin ja sitä kautta tuntuu ettei täältä olisi ollut poissa ollenkaa. Samaan aikaan on tapahtunut kaikkea siistiä ja tuntuu että aika juoksee silmissä. On ollut ihana päästä käymään taas kaikissa lemppariravintoloissa ja tietenkin thaihieronnassa. Hieronnassa tulikin huomattua ettei kesän aikana ole tullut venyteltyä ja nyt pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja muistaa hipsiä tonne meidän kuntosalille. Onseniinkin (japanilaiseen kylpylään) piti päästä tietenkin, kun se kuitenkin on yksi mun ehdottomista lempipaikoista Bangkokissa.

Siriraj museon forensiikka osastolta (kuva googlesta, museossa ei saanut kuvata)

Ensimmäisellä pätkällä emme juurikaan käyneet Bangkokin museoissa. Nyt kuitenkin otimme heti niskasta kiinni ja lähdimme tutkimaan mielenkiintoisia paikkoja Bangkokista. Hieman harvaisempana museokohteena meille valikoitui Siriraj medical museum ( https://en.wikipedia.org/wiki/Siriraj_Medical_Museum ).  Museossa on aika rankka kokemus, ihmisen kuolevaisuus tulee kyllä hyvin selville. Museossa ei juurikaan ole käytössä muovisia malleja, vaan kaikki näyttelyesineet ovat tieteelle lahjoitetuista ruumiista. Museossa oli todella huonosti englanniksi tekstejä, mutta lipputiskiltä oli mahdollista saada kuulokkeet ja kuunnella englanniksi ainakin osa teksteistä. Emme kokeilleet nauhotteita kun olimme useammalla hengelle liikenteessä niin kuulokkeet olisivat olleet hankalat. Suosittelen kyllä kovasti museota jos ihmisen anatomia kiinnostaa yhtään.

Iloinen pyöräilijä tutustumassa Bangkokin "vihreisiin keuhkoihin"

Bangkokissa on paljon isoja puistoja joissa käydään picknickeillä ja ne toimivat samalla myös lenkkiratoina sekä pyöräilyreitteinä. Puistot ovat kuitenkin usein todella puistomaisia eikä villiintynyttä kasvillisuutta muutenkaan juuri Bangkokissa näy. Puita ja kasvillisuutta kyllä on paljon, kun lähes kaikissa taloissa on jotain istutuksia sijoitettuna esimerkiksi ovenpieliin tai katoille ja parvekkeille.

Joen takana olevaa vihreän alueen kutsumanimi on Green lung of Bangkok, alueen oikea nimi on Bang Kachao. Kuva on otettu meidän parvekkeelta.

Bangkokin keskellä joen mutkan sisällä on kuitenkin alue jota kutsutaan Bangkokin vihreiksi keuhkoiksi. Olen katsellut parvekkeelta tuota aluetta useamman kerran ja miettinyt että pitäisi mennä katsomaan millanen alue se oikein on ja nyt sitten aurikoisen sunnuntain innoittamana lähdimme reissuun. Taksilla satamaan eli laiturin nokkaan ja siitä pitkähäntä veneellä joen yli (hinta oli vain 10bht eli 0.25e). Toiselta puolelta sai vuokrattua pyörän hintaan 80bht (2e) päivä. Kartta minkä pyörän kanssa saa on hyvin viitteellinen eikä ehkä kannata sen varaan kovin vahvasti jättää liikkumista GPS kuitenkin tuntui toimivan ainakin jos ei lähtenyt kovin kauas asutuksesta.

Bang Kachaon kelluvat markkinat

Bang Kachaossa on hyvin saman suuntainen tunnelma kun mitä Thaimaan eri saarilla on. Kasvillisuutta rehottaa joka puolella ja omakotitaloja ripoteltuna sinne tänne ja välillä enemmän kylämäiseen muotoon. Teiltä lähti myös polkuja syvemmälle metsään mutta niitä ei ole merkittynä mihinkään niin emme tällä kertaa lähteneet tutustumaan mitä kaikkea polkujen varrelta löytyy. Päädyimme ensin etsimään alueen tunnetuimman kohteen eli kelluvat markkinat. Kelluminen on kyllä jäänyt nykyisin hyvin vähälle ja markkinat olivat hyvin saman kaltaiset kuin muutkin Thaimaan night marketit. Tosin turistien sijasta paikalla oli todella paljon paikallisia, toki nyt on muutenkin low season mikä vaikuttaa kyllä turistien määrään. Tosin tuotteetkin tuntuivat olevan enemmän suunnattu paikallisille. Ruokaa oli kyllä tarjolla kaiken sorttia.

Ei taida olla kelohonka vaikka kauniisti kelottunut onkin.

Parasta kuitenkin Bangkokin vihreissä keuhkoissa oli se kaikki vihreä, joka sai rehottaa miten halusi eikä niinkuin joku niiden haluaa olevan. Suurimman osan päivää ajeltiinkin vai teitä pitkin vaikka osan aikaa se olikin aikamoista kaikkien autojen ja mopojen seassa. Onneksi kuitenkin vähän kauempana oli rauhallisempaa, lisäksi alueella on isohko rajoitettu alue mihin pääsee vain jalkaisin tai pyörällä. Seuraavan kerran kun alueelle lähtee pitää ottaa kunnon eväät mukaan ja lähteä seikkailemaan sisemmälle viidakkoon.

Bangkokin siluettia Bang Kachaon suunnalta katsottuna. Hieman vinolta näyttävä talo on Bangkokin korkein rakennus

Ihana olla taas Thaimaassa <3

Juhannus Kwai-joen sillalla ja kohti Suomen kesää

Viimeinen viikonloppu Thaimaassa edessä ennen parin kuukauden lomailua Suomessa. Viimeiselle viikolle oli suunnitelmia kovasti, mutta viikko on mennyt sängyn pohjalla, kun kumpikin meistä sairastui kunnon flunssaan. Mutta täytyy kyllä olla tyytyväinen, että 8 kuukauden aikana molemmilla on ollut yksi flunssa aikaisemmin ja puolisolla yksi ruokamyrkytys. Toki välillä jotain pientä lisäksi, mutta ei mitään sellaista että olisi juuri elämää haitannut.

Auringonlasku Kwai-joella

Täällä alkoi sadekausi pari kuukautta sitten, ja se on näkynyt lähinnä hetkellisinä rankkasateina ja upeina ukkoskuuroina. Hämmentävintä sateissa on että monesti keli on aivan loistava ja yhtäkkiä sataa kaatamalla vettä muutamasta minuutista tuntiin, ja sen jälkeen keli on taas loistava. Iltaisin ja öisin sateet saattavat kestää paljon pidempäänkin.

Erawan kansallispuiston yksi vesiputouksista.

Jos matkustaminen pienemmällä budjetilla innostaa niin suosittelen kyllä kovasti harkitsemaan myös sadekaudella matkustamista. Ei ehkä kannata suunnitella pitkiä vaelluksia jos ei ole varutunut kastumaan tasaisin väliajoin, mutta kaupunki ja rantalomailu onnistuu varmasti hyvin ja huomattavasti halvemmalla. Kivana lisänä on ettei turistikohteet ole niin täynnä kuin high seasonin aikaan, tosin thaimaalaiset itse tuntuvat matkustavan enemmän sadekaudella. Samaten monet kansallispuistojen nähtävyydet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kun vesiputouksissa riittää vettä ja kasvit ovat saaneet tarvitsemansa veden.

Juhannuksena otimme junan Bangkokista Kanchanaburiin. Matka kesti noin kolme tuntia ja maisemat olivat ihanan vihreitä, mutta keskusteleminen junassa oli välillä vähän haastavaa, kun juna kolisi liikkuessaan ja ilmastointina toimivat avoimet ikkunat. Alkoholia junissa ei tietenkään saa juoda mutta tupakoida voi jos vain uskaltaa mennä avoimelle ovelle junan liikkuessa tupakkansa polttemaan.

Eihän se juna mitään laituria tarvitse, riittää kun kiskot.

Liput junaan maksaa vain 100bht (2,85e) ja saa ostettua asemalta aikaisintaan puoli tuntia ennen junan lähtöä. Kannattaa Bangkokin päässä huomioida että juna Kanchanaburiin ei lähde Bangkokin päärautatieasemalta Hua Lamphongista vaan hyvin pieneltä Thonburin asemalta. Junia menee pari kertaa päivässä, mutta jos junien aikataulut eivät sovi niin minibusseja Khaosan roadilta menee tiheästi, sekä isoja busseja bussiasemalta.

Meidän hotelli oli tuo vihreäkattoinen rakennus

Kanchanaburissa majoitus oli suoraan Kwai-joen päällä olevassa kelluvassa talossa. Vesi oli mukavan vilpoisaa ja siinä pystyi kyllä uimaan, kunhan ei häiriintynyt mahdollisista varaaneista uimakumppaneina. Mun mielestä se vesi näytti sen verran likaiselta että jätin uimisen väliin, mutta oli mukava istuksia hotellin katolla katselemassa auringon laskua tai muuten nauttimassa viileästä joki tuulesta. Viimoisena iltana tuli jopa kylmä illalla t-paidassa ja shortseissa, mitä ei juuri ole täällä tapahtunut.

Päiväretki Erawanin kansallispuistoon taittui paikallisbussilla, joka maksaa 50bht (1.29e) suunta. Busseja lähtee 5 - 6 kappaletta päiväsaikaan Kanchanaburin bussiasemalta. Matka kestää noin puolitoista tuntia, ja reitti seuraa jokea joten maisemia kannattaa katsella!

Kansallispuisto on kyllä kaunis, ainakin siltä osin mitä näimme. Valitettavasti puolison pahan selkäkivun takia jouduimme jättämään kävelyn mahdollisimman vähään. Parasta Erawanissa on sen 7 vesiputousta joista jokaisen alapuolisessa lammessa on mahdollista uida. Me kävelimme 4 vesiputoukselle, johon pysähdyimme nauttimaan ihanan raikkaasta vedestä. Ongelmaksi muodostui vain kovin innokkaat kalat jotka ryntäsivät joukkoina napsimaan ihoa, jos pysähtyi hetkeksikään. Ei pikkukalat niin haittaisi, mutta kun suurimmat mitä näimme olivat jotain 20-30sentin välillä, niin se vähän kuumotti.

Vesiputouksia olisi ollut vielä 3 lisää mutta meiltä jäi ne nyt tällä kertaa näkemättä. Viidennelle vesiputoukselle kuulemma pääsee vielä helposti, mutta kaksi ylintä on hieman haastavamman kävelyn takana. Ikävä kyllä kaikki eivät tienneet omia rajoituksiaan, ja näimmekin yhden tajuttoman paareilla matkalla lääkärien huomaan. Toinen ikävä tapaus oli kun tyttö laski vesiputousta pitkin ja tajusi vedessä ettei osaakkaan uida. Onneksi putouksen uimavalvoja oli hereillä ja sai heitettyä tytölle pelastusrenkaan ennenkuin kävi ikävästi.

Kwai-joen silta

Kanchanburin tunnetuin nähtävyys on tietenkin Kwai-joen silta (ja tässä kohtaa jokaisella alkaa päänsisällä kuulumaan iloista viheltelyä). Pitihän se tietenkin käydä katsomaassa. Sillan alkupää oli kyllä aika ruuhkainen näin turistikauden ulkopuolellakin, mutta jos käveli hieman pidemmälle alkoi väkimäärä vähetä merkittävästi ja sai vähän paremmin rauhassa tutkia siltaa. Kannattaa oikeasti pysähtyä katsomaan sillan metalleja tarkemmin niin huomaa millaisesta tulitusta silta on saanut kestää. Luodin jälkiä näky vähän väliä kun sillan kaiteita pysähtyi katsomaan.

Orjia rakentamassa Kwai-joen siltaa

Sillan vierestä löytyy myös myös museo, jota voin suositella kovasti. Museoiden aiheina ovat toinen maailman sota sekä JEATH (Japani, Englanti, Australia, Thaimaa, Hollanti) sota museo. Museot samalla alueella joten niihin pääsee samalla lipulla joka maksoi 40bht (1.03e).  Molemmat museot olivat mielenkiintoisia katsauksia historiaan muutenkin kuin vain sodan osalta.

Suosittelen kyllä Kanchanaburiakin matkakohteeksi etenkin jos meinaa viettää pidempää aikaa Bangkokissa niin Kanchanaburiin voi helposti lähteä vaikka vain yhdeksikin yöksi. Tai jopa pelkälle päiväreissulle, jos jaksaa suunnitella hyvin ajan.


Nyt tukkaputkella kohti Suomea!

Vieläkö on paikkoja jotka eivät ole ihan pilalla?

Pidennetty viikonloppu reissu Myanmariin sai mut tajuamaan että Myanmar on se maa mihin haluan tutustua tämän alueen maista lisää. Puolisoni sai yllättäen tarjouksen lähteä soittamaan keikka Myanmariin ja aluksi vähän epäillen suhtauduttiin ajatukseen mutta toisaalta molemmat meistä halusi käymään Myanmarissa, ja mikä sen mukavempi tapa tutustua maahan, kuin päästä sinne paikallisten kanssa. Itse olen käynyt Myanmarissa 2011 muutaman yön reissulla, jossa pääsin lähinnä tutustumaan Yangonin pagodoihin. Oli kiva päästä näkemään onko kaupunki muuttunut miten paljon. 

Muutamaa päivää ennen lähtöä jännitystä saatiin uutisista kun huomasimme että Mora sykloni ohittaa Myanmarin rannikon, mutta meidän kannalta onneksi se ohitti rannikon merellä iskien lopulta Bangladeshiin joten pääsimme lopulta matkustamaan rauhallisin mielin. Seuraavaksi pääsimmekin jännittämään taksissa lentokentälle kun Bangkokin taksikuskit pääsivät taas edustamaan "edukseen" ja vähemmän ruuhkaisten väylien sijasta kuski päätti ajaa sukhumvittiä pitkin Nanan alueelle saakka. Tämänhän siis tarkoitti että reilun puolentunnin matkasta tulikin yllättäen reilun puolentoista tunnin matka. Kiirehän siinä sitten lentokentällä meinasin tulla ja turvatarkastuksen jälkeen oli enää 15 minuuttia lennonlähtöön. Tällä kertaa kertaa oli kuitenkin meidän onni ettei lento lähtenyt ajallaan kerittiin jopa kahvit vielä juomaan ennen koneeseen pääsyä. Toisaalta olihin tämä aika arvattavissa kun en ole tainnut kertaakaan lentää Thaimaassa halpalentoyhtiöllä niin että se olisi lähtenyt ajallaan. 

Saavuimme illalla Yangoniin ja ohjelmassa oli lähinnä ruokaa ja nukkumista. Ohjeistuksena netissä tuntui olevan että kaikki ruokailuvälineet kannattaa desinfioida itse ennen syömistä ja muutenkin pyrkiä jatkuvaan hygieniaan, mutta emmehän me sitä enää muistanut paikalle päästyä joten käsidesi unohtui laukunpohjalle. Ehkä kuitenkin Thaimaa oli siedättänyt jo mahan mutta mitään ongelmia ei tullut, vaikka emme juuri katsoneet missä söimme tai joimme. Ruokakulttuurista mulle parhaiten upposi maitotee mitä Myanmarilaiset tykkäävät juoda. Yangonissa onkin paljon erilaisia teashop kahviloita missä tarjoillaan pienistä kupeista teetä rasvaisella maidolla. Maistui todella hyvälle ja ihana tapa istua iltaa kavereiden kanssa teehuoneella juttelemassa ja nauttimassa hyvästä teestä. 

Perjantaina meillä oli päivä aikaa kierrellä Yangonissa, mutta emme juuri turistikohteissa kerinneet käymään kun kaupungilla kierrellessä kävimme ostamassa myös tavaroita seuraavan päivän bileisiin. Turistikierroksella mukana oli myös meidät Yangoniin kutsuneen tytön äiti, joka oli vähintään yhtä pihalla, kuin me tosin eri syistä. Äiti kun ei ollut koskaan käynyt noin suuressa kaupungissa aikaisemmin. Äitille ihmeellisin asia taisi olla uusi kauppakeskus missä kävimme ja ne kaikki tuotteet mitä siellä oli. Eikä kai niin yllättäen mutta KFC oli se ravintola mistä hän sitten ruokansa halusi. Mutta oli mullekin hauska nähdä se kauppakeskus kun ei sellaisia ainakaan tuolla tasolla ollut vielä 6 vuotta aikaisemmin. 

Ruuhkat ovat kasvaneet ihan järkkyttävästi edellisestä kerrasta. Yangonissa mopot ja moottoripyörät ovat kielletty joten niitä ei oikeastaan alueella näe mutta nykyisin autoja sitäkin enemmän. Autojen kanssa on myös vielä ongelmana että ratti on oikealla puolella ja liikenne on oikean puoleinen joten jokainen ohitus on kyllä yksi jännitysnäytelmä kun kuski ei nää ollenkaa tuleeko sieltä vastaan autoja. Vuodenvaihteesta on kuiteki saatu voimaan laki ettei maahan saa tuoda enää autoja joissa on ratti väärällä puolella mutta varmasti menee vielä aikaa ennenkuin autokanta on muuttunut turvallisemmaksi.

Kyllä Yangon selkeästi on vielä aika paljon kauempana länsimaalaisista kaupungeista kuin mitä esimerkiksi Saigon tai Bangkok. Esimerkiksi Yangon haisee todella pahalle, tosin kun kävin miettimään niin musta Bangkok haisi aika samalle sillon 2010 kun kävin siellä ekan kerran ja ihmettelinkin nyt kun Bangkokkiin muutettiin ettei siellä enää haissut. Ehkä vielä Yangonkin on vasta matkalla siistimpään olomuotoon. Roskiksia ei esimerkiksi näkynyt kai yhtään ja joka paikassa myytiin liha- ja kalatuotteita lämpimissä olosuhteissa ja tarpeitakin tunnuttiin tekevän mihin sattuu. Täytyy sanoa että Yangon edellisellä kerralla oli huomattavasti mukavampi kokemus kuin nyt, mutta saa nähä mitä se on muutaman vuoden päästä. 

Ennen reissuun lähtö olin lukenut että Myanmarissa tiet ovat todella huonokuntoisia ja tämä tulikin sitten matkan varrella nopeasti selväksi. Pomppua pompun perään ja kapeita teitä, mutta eipähän tarvinnut ainankaan olla huolissaan liian suurista nopeuksista. Matkaa oli noin 300 kilometriä ja matka-aika oli 10 tuntia (sisältäen 3 pysähdystä joihin meni yhteensä vajaa tunti). Matkalla ei juurikaan kaupunkeja ole joten aika pitkälle viidakossa ajeltiin. Vähän tuli Suomi mieleen kun autonikkunoista näkyi vain pelkkää metsää aina kun katsoi ulos. Auringon noustessa pääsimme vihdoin rantaa, josta vielä veneellä yli saarelle missä asuu yhteensä noin 1000 ihmistä. 

Matkanjärjestäjä sanoi että tästä eteenpäin voi sitten joko kävellä tai ottaa mopotaksin ja että kävely kestäisi noin puolituntia. Ajattelimme että olisi kiva katella maisemia ja valitsimme kävelyn. Tämä tosin oli virhe lähes unettoman yön jälkeen ja eikä tietenkään muistettu ettei aasialaiset pääsääntöisesti ole kovin hyviä arvioimaan matkoja. Kantamuksia meillä oli kummallakin noin 15kg ja matkaa oli noin 8km joten se ei ihan puolessa tunnissa mennyt. Muutaman kerran sai hammasta kiristellä ennekuin lopulta sitten perille päästiin. Joten perille päästessä nälkäisenä, väsyneenä ja jalat rakoilla oli aika epätoivoinen fiilis. 

Tässä kohtaa myös huomasimme ettei aina käsitykset siitä mikä on sopiva majoitus ole ihan yhtenevät. Meiltä oltiin etukäteen kysytty että haittaako jos bungalowissa ei ole vessaa, mikä meille olikin ihan okei, mutta perille päästyä saimme bungalowin missä oli vain seinät ja katto. Se oli siis täysin puolessa välissä oleva bungalowi missä ei ollut ikkunoita eikä hyttysverkkoa eikä oikeastaan mitään muuta kun patja lattialla. Olin kyllä varautunut omalla hyttysverkolla mutta sitä ei saanut mitenkään sinne kiinnitettyä. Onneksi kuitenkin asia ratkesi ja saatiin naapurista hyttysverkollinen bungalowi ja elämä alkoi aamupalan jälkeen hymyilemään. Tosin koska olimme oikeasti kaukana sivistyksestä sähköt tulivat auringosta tai aggregaatista joten ilmastointia tai edes tuuletinta ei ollut käytössä. 

Viimeistään siinä kohtaa totesimme päässemme paratiisiin kun siirryimme bungalowilta rannalle ja pääsimme lainaamaan Madventuresia ja toteamaan että vihdoin löysimme paikan joka ei ole vielä ihan pilalla. Kaunein ja siistein uimaranta mitä olen koskaan nähnyt. Ranta oli tosi pitkä taivaallisen pehmeällä hiekalla eikä siellä ollut ketään muita kuin meidän porukka ja pari paikallista lasta leikkimässä. Ranta myös syveni kivasti niin ettei joutunut kahlaamaan ihan loputtomasti päästäkseen uimaan eikä myöskään ollut äkkisyvä. Rannan reunasta löytyi kiva pieni koralliriutta missä oli kiva snorkkeloida ja katsella kaloja, rapuja ja simpukoita. Voisin myös veikata että ranta saattaa olla aloittelijoille myös hyvä surffauspaikka, kokeneemmalle surffaajalle ranta tuskin kovin paljon surfattavaa tarjoaa. Lisäksi mahtava ylläri oli kun yöllä menimme uimaan ja vesi hohti lukemattomina kimaltavina pisteinä kun bioluminescent plankton  (itsestäänvalaiseva planktoni) ympäröi meidät. 

              

Illalla sitten oli vuorossa bileet ja meitä vähän jännitti että mitenhän psykedeelinen trance otetaan vastaan, kun muutamaa lukuunottamatta kukaan ei ollut koskaan edes kuullut että psykedeelistä trancea olisi olemassa. Bileiden tarkoitus oli siis tuoda psykebileet Myanmariin. Mutta lopulta psyke olikin menestys. Jopa kylän päällikkö reivasi mukana eikä kukaan tullut sanomaan että musiikki olisi liian nopeata tai ettei sitä voi ymmärtää. Tosin 30 asteen kuumuudessa monelta loppui kunto kesken parin tunnin setin aikana joten tanssioita ei lopulta ollut kuin minä ja sitten hotellin toinen omistajista lopussa. Mutta kaikki kuitenkin kiittelivät ja olivat muuten todella hyvin messissä heille uudenlaisen musiikin parissa. Täytyy kyllä myöntää että on siisti fiilis sanoa että olen ollut perustamassa Myanmariin psykeskeneä ja näyttisi siltä että lopputulos oli vielä onnistunut!

Olen aika vaativa matkustaja monessa suhteessa ja pidän siitä että palvelut ovat helposti tavoitettavissa, mutta täytyy tämän viikonlopun jäljiltä sanoa että joskus kannattaa oikeasti nähdä vaivaa ja mennä sinne minne muut eivät mene. 10h tärisevässä bussissa ja tuntui aluksi typerältä idealta mutta siinä hetkessä kun jalat osuivat hiekkaan rannalla tajusin tämä oli juuri se paikka mihin piti tulla. Itsekkäästi toivoisin ettei muut rantaa koskaan löydä, jotta mulla olisi ihana paikka mihin paeta maailmaa, mutta paikalliset selkeästi toivovat että turismi löytäisi paikan. Tämän takia haluankin suositella paikkaa kaikille jotka haluavat nähdä jotain uniikkia ja ovat valmiita laittamaan vähän aikaa ja vaivaa matkustamiseen. Toivottavasti paikan kuitenkin löytävät ihmiset jotka ovat oikeasti kiinnostuneita säilyttämään paikan ainutlaatuisuuden. 

Jos matkainto heräsi suosittelen kovasti tutustumaan majoituspalveluun G7 Plage hotellia ja jos taas haluatte tukea Myanmarin nuorisokulttuurin muodostumista suosittelen tutustumaan Banana Eventsin tarjontaan. 

G7 Plage: https://www.facebook.com/G7-Plage-Gaw-Yan-Gyi-1280706891956206/

Banana Events: https://www.facebook.com/bananaeventsyangon/

Fiiliksiä Bangkokista ja Thailand Comic Con

Bangkokkia pidetään usein lähinnä läpikulku paikkana Thaimaahan tai muihin Indokiinan valtioihin. Itsekkin ajattelin näin ennen tänne muuttoa. Hyvä paikka alottaa reissu ja käydä vähän shoppailemassa ennen matkaa, tai lähtiessä takaisin haetaan viimeiset tuliaiset MBK-kauppakeskuksesta. Bangkok on kuitenkin paikka mistä löytää melkein mitä vaan, ja sitäkin mitä ei ole niin rahalla yleensä saa. Bangkokkia reissukohteeksi suunniteltaessa kannattaa kuitenkin huomioida että tämä on oikeasti valtava kaupunki, eikä tällä ole samalla tavalla keskustaa niinkuin monissa muissa suurissa kaupungeissa. Välimatkat eri kohteiden välillä on pitkiä, tai vähintää pitkiä ajallisesti, kun ruuhkassa siirtyy paikasta toiseen.

Grand Palace ulkoapäin. Highseasonin aikaan kannattaa varata riittävästi aikaa jonottamiseen jos haluaa nähdä palatsin myös sisältä.

Monissa turistisissa kohteissa on pitkät jonot ja kuumassa jonottaminen voi olla hyvin raskasta. Kun isäni oli käymässä kylässä lähdimme katsomaan Grand Palacea ja siellä olevaa Jade buddhaa. Olimme paikalla puolilta päivin ja ensimmäinen asia mitä huomasin alueelle päästyä, oli ensiapu-pisteitä henkilöille jotka tuupertuvat kuumuudessa jonottaessaan että pääsisivät itse temppeliin. Sitä jonoa myös riitti niin paljon, että kun olimme hetken alueella kierrelleet totesimme että taidamme jättää temppelin toiseen kertaa. Suosittelen siis todella aikaisin paikalle menemistä ja riittävästi juotavaa ja aurinkosuojaa jos haluaa temppelin nähdä.

Jokitaksi on kätevä tapa nähdä monia Bangkokin turistikohteita

Bangkokkiin tutustumiseen kannattaakin varata riittävästi aikaa, jotta oikeasti täältä jotain näkeekin. Kannattaa myös tutustua jo etukäteen mitä kaikkea Bangkok tarjoaa, ja miettiä mitkä oikeasti kiinnostaa. Välimatkojen takia kannattaa myös selvittää mitkä kohteista on samalla suunnalla jottei turhaan tule ajelua eri puolille kaupunkia. BTS:n ja jokitaksin varrella olevat kohteet on yleensä helposti saavutettavissa, koska ruuhkat eivät vaikuta liikenteen sujuvuuteen. Taksilla pääsee turistikohteisiin helposti jos ei ole ruuhkaa, mutta todennäköisesti lähes aina on ruuhka kuitenkin.

Yllättäen Thaimaassa olen löytänyt uudelleen innostukseni japanilaiseen kulttuuriin. Wikipedian mukaan Thaimaassa asuu neljänneksi suurin japanilainen yhteisö Japanin ulkopuolelta. Bangkokissa tämän huomaa etenkin japanilaisten ravintoloiden määrästä. Meidänkin lempiravintolakin Thaimaassa on japanilainen ravintola Uma 2. Ravintolassa tuntuu käyvän suurimmalta osalta japanilaisia valkokaulustyöläisiä syömässä yksin ja lukemassa mangaa. Hintataso tuntuu olevan vähän halvempi, kuin muissa tämän alueen ravintoloissa ja ruoka on aivan taivaallista. Bangkokissa harvoissa paikoissa tuntuu rauhalliselta ja hiljaiselta, tämän takia Umassa onkin mahtava käydä syömässä kun tuntuu että pääsee hiljentymään ihan eritavalla kuin muualla kaupungissa.

Yunomori Onsenin sisäpiha, jossa kylpemisen välillä voi jatkaa rentoutumista.

Toinen lempparipaikoista Bangkokissa on japanilainen Onsen (eli kylpylä) Yunomori. Onsenissa käyminen on lähes täydellistä rentoutumista. Saapuessa vaihdetaan kengät bambu flipflopeihin, lisäksi saat kaksi erikokoista pyyhettä sekä yukatan (eli japanilaisen kylpytakin). Naiset ja miehet kylpevät eri tiloissa, mikä tuntui aluksi vähän tylsältä, kun usein miten mieheni kanssa käyn kylpemässä, mutta taitaa olla jopa rentouttavampaa kun ei tarvitse huomioida toista. Yhdessä pääsee kuitenkin viettämään aikaa kahvilassa, tai leposohvilla kylpemisen välissä ihaniin yukatoihin pukeutuneena.

Yunomori onsenin altaat. (kuva Yunomorin kotisivuilta, allas alueella ei saa kuvata)

Onsenin puolella löytyy muutama erilainen allas; suola-allas noin 40 astetta, kuuma allas noin 44 astetta, kylmäallas noin 18 astetta sekä poreamme, lisäksi naisten puolelta löytyy höyrysauna ja miesten puolelta vielä sähkökiukaallinen sauna. Itse nautin eniten tuosta suola-altaasta ja kylmäaltaasta, tosin kylmäallas on musta vähän kyseenalainen nimitys suomalaiselle järvivedelle keskikesällä ;) Mukava on käydä myös tuossa kuumimmassa altaassa kokeilemassa omia rajojaan. Vesi tuntuu mulle niin kuumalle että se oikeastaan tuntuu kylmältä kun tulee niin paljon kylmiäväreitä. Ohjeessa onkin ettei kuumassa altaassa saa olla yli neljää minuuttia.

Thailand Comic Conissa oli upeita miniatyyreja ja patsaita

Yllättävä japanislaisuuteen liittyvä juttu löytyi myös kun huomasimme Thailand Comic Con 2017 tapahtuman mainoksen ja päätimme lähteä katsomaan miltä siellä näyttää. Tapahtuman pääsylippu oli vain 100 bht (2.72e) ja se pidettiin Siam Paragon kauppakeskuksen messualueella, joten tapahtumaan oli helppo päästä. Tapahtumassa oli kaksi salia mistä toinen oli varattu oikeastaan pelkästään erilaisille minatyyreille. Miniatyyrit tuntuvatkin olevan Thaimaassa todella suosittuja. Tosin thaimaalaiset tykkäävät kerätä asioita muutenkin niin miksi ei sitten miniatyyrejäkin.

Thailand Comic Conin cosplay kilpailun osallistuja

Toinen sali puolestaan oli varattu esiintymislavalle ja muita tuotteita kuin miniatyyreja myyville. Lisäksi korttipelejä pelattiin muutamassa nurkassa eripuolilla aluetta. Sinä aikana kun olimme messuilla esiintymislavalla oli 3 eri artistia / artistiryhmää Japanista (tai ainakin puhuivat välispiikeissä japania) esiintymässä. Lisäksi lavalla oli Cosplay kisa, joka ainankin mua kiinnosti kaikein eniten ohjelmasta. Harmittavasti vaan olen tottunut Suomessa hienoihin esityksiin cosplayn yhteydessä, mutta tuolla kilpailijoilla oli noin 30 sekunttia aikaa ja kaikilla sama musiikki soi taustalla. Hienoja pukuja kuitekin mahtui joukkoon monia. Erilaiset robotit ja robotti tyyppiset hahmot olivat todella suosittuja.  Kaiken kaikkiaan tapahtumassa oli mukavaa ja oli kiva, että satuimme mainoksen huomaamaan, tapahtumasta ei nimittäin löytynyt kovin paljon informaatiota englanniksi netistä.

Thailand Comic Conin cosplay kilpailun osallistuja.

Songkran Koh Lantalla 2017

Songkran on koko perheen juhla. Lisätankki on tärkeä varuste :)

Thaimaassa eletään tällä hetkellä vuotta 2560. Vuosi vaihtui samaan aikaan kun muualla maailmassa vaihtui vuosi 2017, mutta uutta vuotta juhlitaan kuitenkin huhtikuun 13.-15. välisenä aikana ja tätä juhlaa nimi on Songkran ja se tulee sanskritin kielen sanasta "sankranta", joka kääntyisi liikkua tai vaihtua. Songkranin kaltaista juhlaa vietetään myös muissa Indokiinan maissa ja todennäköistä onkin että juhlan on tullut Thaimaaseen Burman kautta. Chiang Maissa, joka sijaitsee lähellä Burman rajaa, väitetäänkin olevan aidoin versio Songkranista. Songkrania juhlitaan joka puolella Thaimaata mutta vaihtelua juhlimisessa on jonkin verran. Yhteistä kuitenkin kaikkialla on että Songkranin juhlintaan kuuluu vesisota ja sen seurauksena kastuminen. Lisäksi talkkia, usein hajustettuna jollain yritillä, sotketaan naamaan hyvän onnen takaamiseksi :)

Onnellinen Songkranin juhlija 

Juhlien pituus vaihtelee eri paikoissa virallisia vapaita on 13-15.4 välillä ja tuona aikana monet liikkeet ovat kiinni ja päivät ovat kansallisia vapaapäiviä. Chiang Maissa vesisota jatkuu kolme päivää, kuitenkin niin että aina auringonlaskiessa myös kastelemisesta luovutaan. Bangkokissa juhlitaan myös 3 päivän ajan. Parhaat vesisota paikat ovat Silom roadilla ja Khao San roadilla. Pattayalla juhlitaan kuulemma 8 päivän ajan. Pienemmissä paikoissa kuten Koh Lantalla, jossa itse vietin Songkranin, vesisota on vain 1 päivän ajan. Toki juhlimiseen kuuluu paljon muutakin kuin vesisota. Erilaisia konsertteja ja uskonnollisia juhlallisuuksia sekä tietysti bilettämistä kukin tavallaan. 

Autonlavalla on hyvä säilyttää vesitankkia ja osallistua juhlintaan. Tosin lavalla on myös varmasti maalitauluna

Itse päädyimme lähtemään Koh Lantalle Songkranin viettoon, ja samalla tervehtimään kaveria. Pohdimme ensin että lähtisimme Chiang Maihin, jotta pääsisimme kokemaan Songkranin oikein kunnolla, mutta totesimme ettemme viihdy kovin suurissa ihmismassoissa. Chiang Mai on kuulemma todella pahasti tukossa ja liikenne kaaoksessa juhlien ajan. Bangkokin kohdalla oli oikeastaan sama tilanne ja toisekseen oli kiva lähteä käymään jossain kun puolisollakin oli pidempi vapaa. Lisäksi suuremmissa kaupungeissa vesi on usein likaista, mahdollisesti jopa kaupunkien saastaisista joista otettua. Tämän takia usein Songkranin jälkeen ihmisillä onkin erilaisia vatsavaivoja tai silmätulehduksia. Onneksi Koh Lantalla näytti olevan hyvin vesitankkeja mitä täytettiin samoista vesilähteistä kun mitä majoituspalveluiden suihkutkin ovat. Hyvä suojavarustus on uimalasit, ainankin jos silmät ovat herkät.

Kadun varrella oli baarien ja majoituspalveluiden tarjoamia vesitynnyreitä mistä sai täyttää vesipyssyt tai kauhoa vettä.

Songrkranin aikaan kannattaa pysytellä joko sisätiloissa tai osallistua täysillä juhlintaan. Jos liikut ulkona kastut varmasti ja tämän takia asiaan kannattaa varautua. Pukeudu kevyisiin vaatteisiin joiden kastuminen ei haittaa, kannattaa huomioida myös että vaatteet kastuessaan alkavat painaa, ja multa meinasikin mekko tipahtaa päältä ennenkuin vaihdoin järkevämpää päälle. Sukelluspussukka tai joku muu vettä hyvin kestävä laukku missä kantaa tavarat. Kaikki tulee kastumaan myös kännykät ja rahat, jos ne eivät ole suojattuna. Kuvien ottamiseen ehdottomasti vedenkestävä kamera, ettei tule harmi kesken juhlinnan. Etenkin turistina on todella epäkohteliasta suuttua kastumisesta tai tavaroiden hajoamisesta, jos ei pidä kastumisesta tai ei osaa varustautua kannattaa pysytellä poissa tieltä. Juhlahumussa ei pysty näkemään kuka ei halua kastua ja kuka haluaa joten kaikki kastuu. Ainoana poikkeuksena on munkit, heitä ei saa kastella ainankaan kysymättä lupaa. Thaimaan kuumin kuukausi on huhtikuu ja kenellekkän ei kyllä tuolla kylmä tule ja oikeastaan sitä odottaa että saa jääkylmän suihkun niskaansa.

Suojaa kamerasi hyvin ja nauti vesisuihkusta :)

Songkran on aivan mahtava juhla ja suosittelen miettimään jos seuraavan kerran ajoittaisit Thaimaan matkan Songkraniksi ja koet tämän ihanan naurun ja ilon täytteisen vesisodan. Kannattaa kuitenkin huomioda lomaa miettiessä että Thaimaassa saattaa olla jopa 40 astetta lämmintä huhtikuussa. Kovin aktiivista lomaa ei ehkä kannata suunnitella kun päivisin on välillä todella tuskaista olla auringossa. Auringon laskettua puolestaan monet aktiviteetit suljetaan. Vesiaktiviteetit kunnon aurinkorasvan kanssa on kuitenkin tarjolla ja meri on melkeen kädenlämpöistä :) 

Junassa on tunnelmaa

Nyt on tullut reilu 3 kuukautta asuttua Bangkokissa, vaikka viime aikoina on melkein tuntunut kun ei ulkomailla asuisikaan. Alkuvuodesta meillä on riittänyt vilskettä kun monet kaverit Suomesta on tullut Bangkokin kautta Aasiaa kiertämään. Välillä meillä oli jopa 5 suomalaista kaveria kerralla yöpymässä. Sanoinkin jossain kohtaa että tuntuu että meidän asunto on helsingissä, mutta kun astuu ovesta ulos astuukin Bangkokkiin. Elämä on alkanut rullaamaan aika omalla painollaan, ja oikeastaan suurimmista hankaluudet alkaa olla selätetty, mutta saasteiden määrään täällä ei kyllä totu koskaan.

Saasteiden värjäämä auringonlasku Bangkokissa

Sen takia välillä tarvitseekin lähteä kaupungista pois ja tällä kertaa suuntasin matkani Chiang Maihin Pohjois-Thaimaassa. Thaimaassa junilla matkustaminen on potentiaalinen vaihtoehto matkustaa jos on aikaa raiteet vievät paikan päälle. Aluksi olinkin suunnitellut matkustavani Chiang Maihin lentokoneella mutta lentojen hinnat olivatkin todella korkeat kyseisenä viikonloppuna, joten piti alkaa katselemaan muita vaihtoehtoja. Yöbusseja kulkee lähes joka paikkaan Thaimaassa, mutta liikenne on usein vaarallista, etenkin tarinoita yöbussien nukahtelevista kuskeista saa lukea säännöllisesti lehdistä, niin päädyin juna vaihtoehtoon. 

Tosin olin hieman myöhässä varaamassa lippuja joten kaikki makuuvaunupaikat oli jo varattu, mutta aikataulullisesti paras ajankohta oli matkustaa pe-la välisenä yönä. Lopulta huomasin ettei ole enää edes 2. luokan istumapaikkoja jälellä mutta 3. luokkaan vielä mahtui istumaan. Epätoivo meinasi jo iskeä kun monessa paikassa puhutaan että 3. luokka on melkoinen karjavaunu. Mietin hetken ja totesin ettei mulla ole paljon tavaraa mukana ja jos siellä nukkua ei pysty niin voin hyvin lauantaina torkkua hetken Chiang Maihin päästyä, joten matkaan vaan kyllähän ne paikallisetkin siellä menee ihan hyvin. Perjantai iltana sitten puolison saatteleman vähän ennen kymmentä saavuttiin Hua Lamphongin juna-asemalle mistä junan piti lähteä. Siellähän se juna oli mutta vaunua numero 5 missä mun piti matkustaa ei näkynyt missään. Koitettiin kysellä että mikähän on mutta kukaan asemalla ei tuntunut osaavan englantia. Lopulta sitten eräs virkapukuun pukeutunut nainen huonolla englannilla sai kerrottua että juna tulee myöhässä. Eikun odottelemaan. Odotellessa sitten ympärille alkoi kerääntyä epätoivoinen länkkäreitten lauma jolta kaikilta oli vaunu numero 5 hukassa. Kello tulee kymmenen ja junaa ei kuulu. No lopulta kuitenkin noin 20 minuuttia myöhässä loputkin vaunut saapuvat ja pääsen tutustumaan tulevan yön majoituspaikkaani. 

3. luokan istumavaunu Bangkokista Chiang Mai:hin

Eihän se nyt mikään luksusvaunu ollut ja myöhemmässä vaiheessa ei edes kaikille riittänyt istumapaikkoja. Penkin leveys oli noin puolelletoista henkilölle mutta siihen sitten kaksi ihmistä laitettiin istumaan. Sain seurakseni hollantilaisen pariskunnan ja jenkkiläisen kundin. Tämän jenkkiläisen kundin kanssa jaoin sitten meidän puolitoista penkkiä. Onneksi kaikki kolme olivat mukavia ja pitkälle yöhön sitten matka sujuikin mukavasti jutellessa. Nälkääkän ei tarvinnut nähdä kun noin tunnin välein joku myyjä tuli erilaisten ruokatuotteiden ja juomien kanssa kierrokselle. Lopulta sitten uni alkoi painaa silmissä ja ensin yritin puolikkaalla kankulla saada penkissä nukuttua etten ihan jenkkiläisen pojan syliin olisi nukahtanut. Ei siitä meinannut kuitenkaan mitään tulla joten päädyin sitten levittämään makuupussini lattialle ja onneksi olin tajunnut napata kotoa tyynyn mukaan. Paikallisetkin näyttelivät peukkua ja katselivat kateellisena kun pääsin pitkälleen lattialle. Toki siitä joutui nousemaan joka kerta kun joku halusi vessaan tai tuli myymään lisää ruokaa mutta hyvin siinä muutaman tunnin sai nukuttua. Matka-aikahan oli 14tuntia joten olisi se voinut aika rankkaa olla jos yhtään ei olisi saanut unta. Kunnialla kuitenkin selvittiin Chiang Maihin ja lopulta täytyy sanoa että matka oli hieno kokemus ja hyvin voisin toistekin matkustella 3. luokassa etenkin jos haluaa säästää rahaa. Hintaa nimittäin matkalle tuli vajaa 300bht (eli noin 8e).

Ihanan rauhallinen Chiang Mai

Syy miksi lennot olivat kalliit ja junaan ei meinannut löytää paikkaa selvisi kun pääsin Chiang Maihin, vuosittainen Flower Festival 2017 järjestettiin nimittäin kyseisenä viikonloppuna. Tapahtuma oli käsittääkseni aika laaja mutta itse kävin tutustumassa hotellin lähellä olevassa puistossa juhlallisuuksiin.  Päätapahtuma sijottuikin juuri tähän puistoon. Festivaaleilla järjestettiin erilaisten kasvien kasvattajien välisiä kilpailuita monessa erisarjassa. Erityisesti orkideat, kaktukset ja bonzai puut herättivät minun ihastukseni. 

Osa upeista bonzai-puista Flower Festivaaleilla

Itse puistossa oli upeita kukka-asetelmia ja pimeän tultua puisto heräsi vielä uudella tavalla eloon erilaisilla värivaloilla. Tapahtumassa oli myös paljon erilaisia musiikkiesityksiä. Chiang Mai on myös monien länkkäreiden suosima paikka matkailun sekä asumisen osalta, joten länkkäreitäkin näkyi paljon tapahtumassa. Osa osallistui jopa tapahtumaan treenaamalla acroyogaa puistossa. Harmittavasti omat ranteet ovat edelleen niin heikossa kunnossa etten oikein parin kanssa uskalla akrobatiaa tehdä etten vaan satuta toista kun ranteet pettää alta. Suosittelen kyllä kovasti käymään tutustumassa Chiang Mai:n kukkafestareihin jos näitä aikoja tähän suuntaan maailman kolkkaa päätyy. 

Pimeän tultua kukkien lisäksi värivalot loivat ihanan värikirjon puistoon

Kukat pysyivät reissun teemana myöhemminkin kun päädyimme tutustumaan Queen Sirikit Botanical Gardeniin. Aluksi meinasi vähän epätoivo iskeä kun tuntui ettei kukaan tiennyt mikä ihmeen paikka se on tai miten sinne pääsisi, mutta lopulta sitten saimme yhden taksikuskin lähtemään meille päiväksi matkaan. Hintaa taksikuski pyysi 1000bht (mikä kuulemma oli liian iso summa, mutta en nyt tiedä kun kuski oli meillä käytössä 9:30-15:00 ja sai siitä palkkioksi noin 26e). Itse puutaarhaan maksoi 300bht sisältäen 2 aikuista, sekä taksikuskin ja auton. Auto tai skootteri on hyvä olla mukana puutarhassa, koska eri paikkojen välillä on pitkä matka ja aikamoisia korkeuseroja. Suosittelen käymään ainankin Canopylla, kasvihuoneissa ja vesiputouksella. 

Canopy walking oli muutaman sadanmetrin polku puiden latvojen tasalla

Harmittavasti meidän kielitaito kuskin kanssa ei ihan osunut yhteen ja meiltä jäi välistä Climber trail, mikä olisi muutaman kilometrin vaellus viidakossa, mutta vaikka kuinka koitimme kuskille näyttää karttaa ja selittää niin se ajeli climberin ohi ja päädyimme vaan tallailemaan pienemmän arboretum trailin joka vieressä myös vesiputous löytyi. mutta olimme kaverini kanssa molemmat ollut kipeänä ennen puutarhalle lähtöä niin ehkä oli lopulta hyvä ettemme kovin paljon enempää kävelleet ettemme uudelleen tulleet kipeiksi. 

Pieni kaunis vesiputous puutarhassa

Puutarhalla ei hirveästi länsimaalaisia turisteja tuntunut käyvän, mutta tyhjää puistossa ei todellaan ollut. Monet kouluryhmät läheltä ja varmaan vähän kauempaakin saapuvat puistoon tekemään koulutehtäviä. Joten aikamoinen vilske ja vilinä kävi etenkin kasvihuoneissa mihin suurin osa tehtävistä sijoittui. Rauhaa jos kaipasi niin nuo Climber ja Arboretum trailit eivät taida kuulua kouluryhmien kohteisiin. Suosittelen kyllä kohdetta kovasti ja jos suunnittelee vähän paremmin ja on täysissä ruumiin ja sielun voimissa niin puutarhan lähellä on parikin erilaista norsujen pelastuskeskusta (ei ratsastusta) sekä orkkidea ja perhospuutarha. Kannattaa kuskin kanssa sopia että käy samalla osassa noista paikoista. Meillekin kuski oli varattu koko päiväksi, joten olisimme hyvin voineet käydä jossain muuallakin, jos olisi jaksamista riittänyt ja olisimme tajunneet etukäteen kattoa mikä olisi ollut kiinnostava paikka. 

Puutarhassa oli kasvihuoneessa erilaisia lihansyöjäkasveja

Chiang Maihin tultaessa kannattaa ajoittaa matka niin että sunnuntai iltana on paikalla. Sunnuntai illan nightmarket on yksi Thaimaan kehutuimpia. Tavaraa oli paljon erilaista eikä tuntunut siltä että jokainen myyjä myi samaa tavaraa. Tottakai sielläkin oli paljon krääsää ja paljon samoja tuotteita, mutta tuntui että kyseiseltä nightmarketilta löytyy paljon enemmän helmia kuin mitä muualla on ollut. Tämä Sunday nightmarket on myös todella valtava, emmekä jaksaneet sitä edes kokonaan kiertää, mutta kivoja juttuja sieltä löytyi. Sain vihdoin vähän uusittua vaatevarastoanikin. Ajattelin että en ota paljon vaatteita mukaan kun muutan ettei tavaraa olisi niin hirveästi. Ongelmaksi osoittautuikin, että aina kun löysin täältä kivoja vaatteita niin myyjältä saa tylyn "you are too big", en Suomessa edes tajunnut että olisin oikeasti iso, mutta onhan nämä aika pikkaraisia mun rinnalla. Muutaman kerran jälkeen vähän vaivuin epätoivoon ja aloin oikeasti kuvitella olevani vääränlainen, mutta onneksi tajusin ettei sitä pidä ottaa itteensä että olen erilaisialla geeneillä varustettu. Pitkään kuitenkin oli henkisesti raskasta mennä ostamaan vaatteita kun tuntui etten sovi muottiin. 

Chiang Mai:n Sunday nightmarket. Ruuhka oli kyllä uskomaton marketilla

Chiang Mai:ta suosittelen kyllä kovasti Thaimaassa matkustaville. Olen myös kuullut paljon hyvää pienemmästä reppureissaaja mekasta Pai:sta, sekä Chiang Rai:sta jolla on paljon historiallista arvoa. Jos kaipaa muutakin kun rantalomailua ja Bangkok tuntuu mahdottoman suurelta niin suunnaksi juna-asema ja Pohjois-Thaimaa! Jos 3. luokan istumapaikat kauhistuttaa niin varatkaa liput ajoissa (muutamaa päivää ennen lähtöä) ja matkustakaa mukavasti nukkuen omassa punkassa. Hintaa 2. luokan makuuvaunupaikalla oli 500-800bht riippuen nukkuuko ylä- vai alapedissä ja että onko vaunussa ilmastointi vai pelkkä tuuletin. Pelkkä tuuletin riittää kyllä hyvin ainankin pohjoseen suunnatessa ja en itse kyllä nähnyt eroa miksi pitäisi nukkua yläpedillä vaikka monille matkustajille väitetäänkin että se olisi parempi. 

Ennenkuin sängyt lasketaan niin jokaiselle on oma istumapaikka vaunussa.

Alapeti 2. luokan makuuvaunussa