Juhannus Kwai-joen sillalla ja kohti Suomen kesää

Viimeinen viikonloppu Thaimaassa edessä ennen parin kuukauden lomailua Suomessa. Viimeiselle viikolle oli suunnitelmia kovasti, mutta viikko on mennyt sängyn pohjalla, kun kumpikin meistä sairastui kunnon flunssaan. Mutta täytyy kyllä olla tyytyväinen, että 8 kuukauden aikana molemmilla on ollut yksi flunssa aikaisemmin ja puolisolla yksi ruokamyrkytys. Toki välillä jotain pientä lisäksi, mutta ei mitään sellaista että olisi juuri elämää haitannut.

Auringonlasku Kwai-joella

Täällä alkoi sadekausi pari kuukautta sitten, ja se on näkynyt lähinnä hetkellisinä rankkasateina ja upeina ukkoskuuroina. Hämmentävintä sateissa on että monesti keli on aivan loistava ja yhtäkkiä sataa kaatamalla vettä muutamasta minuutista tuntiin, ja sen jälkeen keli on taas loistava. Iltaisin ja öisin sateet saattavat kestää paljon pidempäänkin.

Erawan kansallispuiston yksi vesiputouksista.

Jos matkustaminen pienemmällä budjetilla innostaa niin suosittelen kyllä kovasti harkitsemaan myös sadekaudella matkustamista. Ei ehkä kannata suunnitella pitkiä vaelluksia jos ei ole varutunut kastumaan tasaisin väliajoin, mutta kaupunki ja rantalomailu onnistuu varmasti hyvin ja huomattavasti halvemmalla. Kivana lisänä on ettei turistikohteet ole niin täynnä kuin high seasonin aikaan, tosin thaimaalaiset itse tuntuvat matkustavan enemmän sadekaudella. Samaten monet kansallispuistojen nähtävyydet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kun vesiputouksissa riittää vettä ja kasvit ovat saaneet tarvitsemansa veden.

Juhannuksena otimme junan Bangkokista Kanchanaburiin. Matka kesti noin kolme tuntia ja maisemat olivat ihanan vihreitä, mutta keskusteleminen junassa oli välillä vähän haastavaa, kun juna kolisi liikkuessaan ja ilmastointina toimivat avoimet ikkunat. Alkoholia junissa ei tietenkään saa juoda mutta tupakoida voi jos vain uskaltaa mennä avoimelle ovelle junan liikkuessa tupakkansa polttemaan.

Eihän se juna mitään laituria tarvitse, riittää kun kiskot.

Liput junaan maksaa vain 100bht (2,85e) ja saa ostettua asemalta aikaisintaan puoli tuntia ennen junan lähtöä. Kannattaa Bangkokin päässä huomioida että juna Kanchanaburiin ei lähde Bangkokin päärautatieasemalta Hua Lamphongista vaan hyvin pieneltä Thonburin asemalta. Junia menee pari kertaa päivässä, mutta jos junien aikataulut eivät sovi niin minibusseja Khaosan roadilta menee tiheästi, sekä isoja busseja bussiasemalta.

Meidän hotelli oli tuo vihreäkattoinen rakennus

Kanchanaburissa majoitus oli suoraan Kwai-joen päällä olevassa kelluvassa talossa. Vesi oli mukavan vilpoisaa ja siinä pystyi kyllä uimaan, kunhan ei häiriintynyt mahdollisista varaaneista uimakumppaneina. Mun mielestä se vesi näytti sen verran likaiselta että jätin uimisen väliin, mutta oli mukava istuksia hotellin katolla katselemassa auringon laskua tai muuten nauttimassa viileästä joki tuulesta. Viimoisena iltana tuli jopa kylmä illalla t-paidassa ja shortseissa, mitä ei juuri ole täällä tapahtunut.

Päiväretki Erawanin kansallispuistoon taittui paikallisbussilla, joka maksaa 50bht (1.29e) suunta. Busseja lähtee 5 - 6 kappaletta päiväsaikaan Kanchanaburin bussiasemalta. Matka kestää noin puolitoista tuntia, ja reitti seuraa jokea joten maisemia kannattaa katsella!

Kansallispuisto on kyllä kaunis, ainakin siltä osin mitä näimme. Valitettavasti puolison pahan selkäkivun takia jouduimme jättämään kävelyn mahdollisimman vähään. Parasta Erawanissa on sen 7 vesiputousta joista jokaisen alapuolisessa lammessa on mahdollista uida. Me kävelimme 4 vesiputoukselle, johon pysähdyimme nauttimaan ihanan raikkaasta vedestä. Ongelmaksi muodostui vain kovin innokkaat kalat jotka ryntäsivät joukkoina napsimaan ihoa, jos pysähtyi hetkeksikään. Ei pikkukalat niin haittaisi, mutta kun suurimmat mitä näimme olivat jotain 20-30sentin välillä, niin se vähän kuumotti.

Vesiputouksia olisi ollut vielä 3 lisää mutta meiltä jäi ne nyt tällä kertaa näkemättä. Viidennelle vesiputoukselle kuulemma pääsee vielä helposti, mutta kaksi ylintä on hieman haastavamman kävelyn takana. Ikävä kyllä kaikki eivät tienneet omia rajoituksiaan, ja näimmekin yhden tajuttoman paareilla matkalla lääkärien huomaan. Toinen ikävä tapaus oli kun tyttö laski vesiputousta pitkin ja tajusi vedessä ettei osaakkaan uida. Onneksi putouksen uimavalvoja oli hereillä ja sai heitettyä tytölle pelastusrenkaan ennenkuin kävi ikävästi.

Kwai-joen silta

Kanchanburin tunnetuin nähtävyys on tietenkin Kwai-joen silta (ja tässä kohtaa jokaisella alkaa päänsisällä kuulumaan iloista viheltelyä). Pitihän se tietenkin käydä katsomaassa. Sillan alkupää oli kyllä aika ruuhkainen näin turistikauden ulkopuolellakin, mutta jos käveli hieman pidemmälle alkoi väkimäärä vähetä merkittävästi ja sai vähän paremmin rauhassa tutkia siltaa. Kannattaa oikeasti pysähtyä katsomaan sillan metalleja tarkemmin niin huomaa millaisesta tulitusta silta on saanut kestää. Luodin jälkiä näky vähän väliä kun sillan kaiteita pysähtyi katsomaan.

Orjia rakentamassa Kwai-joen siltaa

Sillan vierestä löytyy myös myös museo, jota voin suositella kovasti. Museoiden aiheina ovat toinen maailman sota sekä JEATH (Japani, Englanti, Australia, Thaimaa, Hollanti) sota museo. Museot samalla alueella joten niihin pääsee samalla lipulla joka maksoi 40bht (1.03e).  Molemmat museot olivat mielenkiintoisia katsauksia historiaan muutenkin kuin vain sodan osalta.

Suosittelen kyllä Kanchanaburiakin matkakohteeksi etenkin jos meinaa viettää pidempää aikaa Bangkokissa niin Kanchanaburiin voi helposti lähteä vaikka vain yhdeksikin yöksi. Tai jopa pelkälle päiväreissulle, jos jaksaa suunnitella hyvin ajan.


Nyt tukkaputkella kohti Suomea!