Cusco - kaupunki Andien sydämessä

Limasta jatkoimme matkaa Inkojen pääkaupunkiin Cuscoon. Cuscon historiallinen kaupunginosa on todella kaunista ja vanhaa. Cusco on perustettu 1100 ja täällä on edelleen paikkoja kyseiseltä ajalta jäljellä. Cusco on myös hyvä tukikohta jos haluaa seikkailla eri puolilla Inkojen valtakuntaa. Cusco sijaitsee 3,4km korkeudessa joten täällä on aika paljon haasteita ilmastollisesti sekän hapenpuutteellisuuden takia.

Manco Capac - Ensimmäinen Inka ja Cuscon perustaja

Meidän seikkailut jäivät kovin vähille, kun mun Limassa alkanut flunssa vei mut sängyn pohjalle. Sängystä nousin sen verran että Jonilla oli keikka Sacred Valleyssa Inkadelica Recordsin järjestämissä bileissä. Se tosin oli virhe minkä huomasin seuraavalla viikolla, kun en viikkoon oikeastaan päässyt sängystä ylös kuin sen verran että pääsi syömään. No meillä olikin siihen suunniteltuna Jonille töiden puskemista ja mulle valmistautumista viidakkoon.

Onneksi se ei kuitenkaan sen vakavammaksi mennyt ja levolla ja koka-teellä saatiin tyttö kuntoon, ja pääsin jo loppu viikosta vähän liikkumaankin. Se olikin ihan huippujuttu, kun niiden bileiden pääjärjestäjä, joka on koko ikänsä Cuscossa asunu, vei meidät turistikierrokselle vähän vähemmän suosittuun turistikohteeseen.

Hedelmätorin väriloistoa

Aamulla hedelmätorille ja eväät sieltä matkaan. Monia uusia hedelmiä mitä en ollut aikaisemmin maistanut. Siitä minivanin kyydillä vuorille pieneen kylään jonka läpi käveltyä pääsimme hienolle vuoristoniitylle, josta lähdimme laskeutumaan kohti Inkilltambon raunioita. Matkalla saimme ihastella Andien kukkaloistoa. Hämmentävää täällä on että vuoden ajat menee ihan solmussa. Periaatteessa täällä on nyt syksy koska ollaan menossa kohti kylmää kautta eli talvea. Mutta täällä se tarkoittaa sitä, että sadekausi on juuri päättynyt ja luonto on parhaassa kukassa juuri ennen vaipumista kylmään ja kuivaan aikaan.

Chirimoya hedelmä joka maistuu ihan hattaralle

Kylmä täällä onkin varsinkin silloin jos aurinko on jo kerinnyt laskemaan. Öisin lämpötilat saattavat tippua jopa noin +4 astetta tietämille. Päivisin lämpötila pyörii noin 15-20 astetta tietämillä mutta jos aurinko sattuu paistamaan kirkkaalla taivaalla niin lämpötilat nousevat äkkiä päälle 20 astetta reilusti. Pitää vaan muistaa pukea pitkää hihaa ja aurikosuojaa reippaasti. UV-säteily on täällä paljon vahvempa,a joten palaminen tapahtuu todella nopeasti. Tämän sain karvaasti kokea kun olimme Inkilltambossa ja olikin huippukelit ja hupparin sijasta t-paidassa tarkenikin hyvin. Loppumatkasta naama punoitti ja käsivarret hellänä.

Ovi yhteen paratiisiin maailmankartalla

Inkilltambo oli erityisesti Inka Wiracochalle tärkeä paikka. Siellä Wiracocha pystyi keskustelemaan aikaisempien inkojen kanssa. Luolassa Wiracocha istui muumioidun Inkan kanssa ja paikkaa kutsutaankin kohtauspisteeksi elämälle ja kuolemalle. Periaattessa Inkoja oli vain 12, eli 12 johtajaa jotka kerkesivät olla Inkavaltakunnan johdossa ennen sen kaatumista. Inkalla tarkoitetaan Ylhäiset herrat eli inkavaltakunnan asukkaat eivät siis olleet Inkoja ainoastaan hallitsijat olivat niitä.

Vasemmalla istuu muumiotu Inka ja oikealla vallassaollut Inka

Inkilltambolta menee myös yksi Inkatraileista Cuscoon mitä pääsimme kävelemään. Monesti kuvitellaan että Inkapolkuja löytyy vaan Machu Picchun läheisyydestä. Koko Peru on täynnä mielenkiintoisia kohteita liittyen Inkoihin ja heidän valtakuntaansa. Inkapolkuja on noin 40.000 kilometriä Inkavaltakunnan alueella. Jos siis haluat vähän vähemmän turisteja ja enemmän kaunista luontoa kannattanee Machu Picchu jättää väliin ja etsiä omat polut missä saa omassa rauhassa elää ja kokea sitä historiaa mitä tämä maa kantaa sisällään. Tottakai Machu Picchu on merkittävä kohde koska espanjalaiset eivät sitä koskaan löytäneet ja tuhonneet mutta se on myös yksi maailman turistisimmista kohteista. Samaten ne polut jotka Machu Picchusta tulee Cuscoon alkaa olla jo kärsineitä miljoonista turisteista ja nykyisin siellä onkin päivärajat kuinka monta ihmistä saa polkua pitkin kulkea.

Inkavaltakunnan jälkeläinen esi-isiensä jalanjäljillä

Takaisin Cuscoon kun pääsi muisti taas minkä takia hupparit oli tiukasti mukana. Auringon laskettua lämpötilat tipahtivat reilusti alle 10 astetta. Lämpötilat ulkona ei niinkään ole ongelma kun kerrospukeutumisella ja Cuscon loputtomilla portailla saa pidettyä itsensä lämpimänä. Ongelma on kun nää ei osaa rakentaa taloja ja sisällä on yöt päivät noin 15 astetta tai alle lämmintä. Samat vaatteet on päällä ulkona sekä sisällä, sisällä se ei vaan riitä kun ei liiku kokoajan. Blogin kirjottamisen jälkeen saa tunnin istua sormien päällä että tunto palaa takaisin sormiin. Yöt sentään on lämpimiä kun on oma kulta kainalossa ja kaksi toppapeittoa ja kaksi villavilttiä päällä.

Cuscon keskusaukio Plaza de Armas ja upeat vuoret kaupungin ympärillä

Yksi aluksi hämmennystä aiheuttanut seikka Cuscossa on kaupungin lippu. Se on lähes identtinen sateenkaarilipun kanssa. Cuscon lipussa on yksi sininen väri enemmän kuin sateenkaarilipussa. Ekalla kerralla ihmettelin että ompa tässä kaupungissa paljon sukupuolivähemmistöt huomioivia paikkoja. Ehkä lippu kuitenkin jotain enteilee kun ainankin internetin mukaan täällä suhtaudutaan sukupuolivähemmistöihin hyvin.

Cuscon ja Perun liput rinnan

Cuscosta lähdimme lämmittelemään Puerto Maldonadoon ja Amazonian sademetsään pariksi viikoksi mistä palasimme vielä viikoksi takaisin Cuscoon, koska Jonin keikasta pidettiin kovasti ekalla kerralla, että kysyivät haluaako Joni soittaa vielä uudelleenkin. Täältä sitten jatkamme matkaa Jonin keikan jälkeen kohti Boliviaa bussilla. 

Viidakkoseikkailu Taricayassa

Kaksi ja puoli vuotta sitten päätin lähteä seikkailemaan Etelä-Amerikkaan vapaaehtoistöiden merkeissä. Lähellä Machu Picchua kuukauden verran avustin arkeologiassa ja sen jälkeen kuukaudeksi menin viidakkoon hoitamaan eläimiä. Eläitenhoito oli niin kivaa, että nyt kun taas samalle mantereelle päädyin, laitoin viestiä Taricayaan pääsisikö sinne taas tulemaan. Vastaus oli että tietenkin ja sitten vaan suunnittelemaan Puerto Maldonadoo matkareitin varrelle.

Taricayasta on Suomeen matkaa 11421 kilometriä.

Cuscosta (Blogi postaus tulossa myöhemmin) otimme yöbussin allemme ja aamulla heräsimme Puerto Maldonadosta. Cuscon kylmyyden jälkeen Puerto Maldonadon sademetsän lämpö rentoutti ihanasti lihaksia. Ainoa ongelma oli että laskeutuminen 3 kilometrin korkeudesta lähes merenpinnan tasolle aiheutti niin pahan lukon Jonin toiseen korvaan ettei sillä kuullut vuorokauteen oikeastaan mitään. Onneksi lukko kuitenkin lopulta aukeni.

Wasain suloinen kolmivarvaslaiskiainen

Puerto Maldonadosta löysimme kivan Wasai hostellin jossa vietimme ensin yhdessä yön ja Joni jäi sinne viikoksi tekemään töitä kun minä lähdin viidakkoon. Wasai oli loistava paikka yöpyä kun siellä oli melkein kuin viidakossa vaikka se olikin ihan Puerto Maldonadon keskusaukion (Plaza de Armas) vieressä. Hostellin alueella asui jopa kolme laiskiaista ja vaikka mitä muita eläimiä. Lisäksi huoneista oli näkymä Madre de Dios joelle.

Madre de Dios ja Taricayan vene

Tiistaina hyppäsin Taricayan veneen kyytiin ja illalla saavuin ihanaan paikkaan. Taricaya tuntui kuin olisin kotiin tullut takaisin, vaikka välissä olikin reilu pari vuotta vierähtänyt. Ilta meni moikatessa uudet ja vanhat eläintuttavuudet sekä tutustuessa uusiin ihmiskavereihin. Aamulla pääsikin jo tositoimiin eläinten ruokinnan merkeissä.

Cholita herkuttelee hedelmillä

Edellisellä kerralla kun olin Taricayassa, sinne oli juuri tullut spectacled bear Cholita, joka oli pelastettu ensin sirkuksesta eläintarhaan ja eläintarhasta lopulta Taricayaan. Cholita joutui elämään äärimmisen kurjissa olosuhteissa noin 20 vuotta ennen Taricayaa. Cholitalta on poistettu hampaat ja kynnet hoitajien toimesta ja stressin seurauksena lähti karvat. Cholita oli todella arka ja stressaantunut, mutta jo kuukauden aikana oli selvää muutosta parempaan. Nyt kun menin sinne uudelleen Cholita oli kuin uusi karhu. Tottakai 20 vuoden traumat näkyvät mutta karhu ei enää käyttäytynyt stressaantuneen oloisesti ja näytti nauttivan olostaan.

Lucho harjoittelee tottelemaan käskyjä

Pääsn myös avustamaan kun Taricayan eläinlääkäri koulutti Taricayan kaikkia neljää karhua toimimaan niin että eläintenhoito ja lääkitseminen voitaisiin tehdä mahdollisimman pitkälti hereillä oleville karhuille jottei niitä tarvitsisi nukuttaa turhan usein. Esimerkiksi Cholitan kohdalla se tarkoitti hyönteismyrkyn saamista iholle. Cholitalla kun ei ole enää karvoja suojaamassa epätoivotuilta loisilta.

Viidakossa pääsin myös kävelemään paljon esimerkiksi etsimässä erään biologin kanssa skinkkiä, joka oli nähty Taricayan alueella mutta ei oltu vielä saatu laji varmistusta tehtyä. Löysimme skinkin ja siitä saatiin riittävän hyvät kuvat tunnistamiseen. Valitettavasti otus oli kuitenkin turhan liukas kaveri ja kiinni sitä ei saatu jotta olisi voitu tarkemmin vielä varmentaa.



Yökävelyllä puolestaan näimme paljon erilaisia sammakoita ja hämähäkkejä. Pari sammakkoa oli niin pieniä että olen yllättynyt että huomasin sellaisen oksan nokasta. Kokoa sillä oli noin pikkurillinkynnen verran. Toinen puolestaan oli ihana vihreä mustasilmäinen kaunokainen. Hämähäkit puolestaan olivat ihanan isoja. Meidän opas olikin mielissään kun kerrankin yökävelyllä oli ihmisiä, jotka diggaili hämähäkkejä, niitä kuitenkin suurin osa otuksista oli.

Viidakkolammessa kahlaamassa

Sadekausi on juuri loppunut Perun amazonian alueella, minkä seurauksena sademetsä oli täynnä erilaisia lampia, jotka kuivuvat kyllä kuivan ajan myötä. Jo pelkästään tuon puolentoista viikon aikana mitä olin siellä vedet katosivat vauhdilla. Yhdellä viidakkokävelyllä päädyimme kuitenkin vesiesteen eteen ja päädyimme kahlaamaan vyötäröä myöten mutaisessa viidakkolammessa. Onneksi sain tietää vasta jälkikäteen että ne ovat erinomaisia paikkoja tavata anakondia tai kaimaaneja. Kaimaaniin törmäsimmekin toisella viidakkokävelyllä mutta onneksi sitä sai ihailla sillalta eikä samalta tasolta sen kanssa.

Kävimme myös katsomassa riistakameroiden videoita. Ja kaikkien pecarien (vähän kuin villisika) joukossa oli myös ocelot. Erityisen hienoa oli että se tuli oikein ihmettelemään riistakameraa joten siitä saatiin kunnollinen naamakuva. Ocelottien naaman väritys on kuin ihmisen sormenjälki mistä eri yksilöt pystytään tunnistamaan.

Puuman tassunjälki mudassa

Maasta löytyi myös puuman tassunjälki sekä todennäköisesti jaguaarin tai puuman kakkaa. Kiva huomata että isojen kissapetojen kanta on säilynyt hyvänä Taricayan alueella. Tosin innokkaiden jaguaariurosten takia Taricayan jaguaari leidi Preciosa on jouduttu siirtämään Puerto Maldonadon eläintarhaan. Uros jaguaarit alkoivat liikkua liian lähellä ihmisasutusta Preciosan perässä ja olisivat saattaneet satuttaa häkitettyjä eläimiä, jotka eivät pääse pakemaan tai mahdollisesti Taricayassa työskenteleviä ihmisiä.



Yksi parhaista asioista Taricayassa on kuitekin sademetsän linnut. Yksi Taricayan vastuuhenkilöistä on erinomainen lintuasiantuntija sen vuoksi lintujen liikkumista amazonin sademetsässä seurataan tarkasti Taricayan alueella. Taricayan alueelta onkin löytynyt monia eri lajeja joita ei ole tiedetty aikaisemmin siellä suunnalla amazoniaa edes liikkuvan. Lintuja tarkkaillaan parista eri lintutornista sekä verkottamalla niitä rengastusta varten. Viime kerralla olin ihan innoissani tästä touhusta ja tällä kerralla se tuntui vielä enemmän omalta. Aattelinkin että pitää kyllä Suomessa hakeutua kokeilemaan että onko se yhtä kivaa suomalaisten lintujen kanssa.

Taricaya vapauttaa luontoon takaisin eläimet jos se on mahdollista, kun ne on saatu siihen kuntoon että pärjäävät luonnossa. Isoja kissapetoja ei luontoon voi enää palauttaa jos ne ovat tottuneet ihmiseen liikaa. Eläimet helposti hakeutuvat lähelle ihmisasutuksia ja aiheuttavat ongelmia. Mutta esimerkiksi monet apinat ja muut eläimet ovat Taricayasta siirtyneet lähimetsiin elämään omaa elämäänsä. 

Taricayasta vapautettuja spider monkey:ta

Spider monkey ryhmiä Taricayasta on nyt vapautetttu luontoon kolme kappaletta. Yksi ryhmistä vapautettiin viime vuoden lokakuussa. Näitä apinoita seurataan vielä tarkasti että saadaan varmistettua että ne pärjää hyvin luonnossa. Pääsinkin mukaan kun apinoiden hoitaja lähti tarkistamaan tilannetta. Tämä siis tarkoitti sitä että lähdimme kävelylle niiden suosimalle alueelle ja tämä apinoiden lempparihoitaja huuteli kutsuhuutoa joka oli lähes identtinen spider monkeyden käyttämän kutsuhuutoon. Parin tunnin etsimisen jälkeen tarkkailtava ryhmä löytyikin ja voi sitä onnea kun saivat hetken istua lempparihoitajansa olalla ennekuin jatkoimme matkaa ja annoimme niille taas oman rauhan löytää paikkansa viidakosta.

Kahden lajin ystävyys

Puolentoista viikon reissu Taricayaan oli oikein onnistunut ja tiedän että palaan sinne vielä joku päivä! Toivottavasti mahdollisimman pian :) Amazonian sademetsä on uskomaton kokemus ja niin tärkeä muistutus siitä miten paljon se meille antaa kun vaan oppisimme kunnioittamaan sitä. Se on niin suuri resurssivarasto, mutta tämän hetken maailma tuhlaa sitä kunnioittamisen sijaan.

Amazonian viidakko on asia mitä meidän kaikkien pitäisi muistaa suojella