Viidakkoseikkailu Taricayassa

Kaksi ja puoli vuotta sitten päätin lähteä seikkailemaan Etelä-Amerikkaan vapaaehtoistöiden merkeissä. Lähellä Machu Picchua kuukauden verran avustin arkeologiassa ja sen jälkeen kuukaudeksi menin viidakkoon hoitamaan eläimiä. Eläitenhoito oli niin kivaa, että nyt kun taas samalle mantereelle päädyin, laitoin viestiä Taricayaan pääsisikö sinne taas tulemaan. Vastaus oli että tietenkin ja sitten vaan suunnittelemaan Puerto Maldonadoo matkareitin varrelle.

Taricayasta on Suomeen matkaa 11421 kilometriä.

Cuscosta (Blogi postaus tulossa myöhemmin) otimme yöbussin allemme ja aamulla heräsimme Puerto Maldonadosta. Cuscon kylmyyden jälkeen Puerto Maldonadon sademetsän lämpö rentoutti ihanasti lihaksia. Ainoa ongelma oli että laskeutuminen 3 kilometrin korkeudesta lähes merenpinnan tasolle aiheutti niin pahan lukon Jonin toiseen korvaan ettei sillä kuullut vuorokauteen oikeastaan mitään. Onneksi lukko kuitenkin lopulta aukeni.

Wasain suloinen kolmivarvaslaiskiainen

Puerto Maldonadosta löysimme kivan Wasai hostellin jossa vietimme ensin yhdessä yön ja Joni jäi sinne viikoksi tekemään töitä kun minä lähdin viidakkoon. Wasai oli loistava paikka yöpyä kun siellä oli melkein kuin viidakossa vaikka se olikin ihan Puerto Maldonadon keskusaukion (Plaza de Armas) vieressä. Hostellin alueella asui jopa kolme laiskiaista ja vaikka mitä muita eläimiä. Lisäksi huoneista oli näkymä Madre de Dios joelle.

Madre de Dios ja Taricayan vene

Tiistaina hyppäsin Taricayan veneen kyytiin ja illalla saavuin ihanaan paikkaan. Taricaya tuntui kuin olisin kotiin tullut takaisin, vaikka välissä olikin reilu pari vuotta vierähtänyt. Ilta meni moikatessa uudet ja vanhat eläintuttavuudet sekä tutustuessa uusiin ihmiskavereihin. Aamulla pääsikin jo tositoimiin eläinten ruokinnan merkeissä.

Cholita herkuttelee hedelmillä

Edellisellä kerralla kun olin Taricayassa, sinne oli juuri tullut spectacled bear Cholita, joka oli pelastettu ensin sirkuksesta eläintarhaan ja eläintarhasta lopulta Taricayaan. Cholita joutui elämään äärimmisen kurjissa olosuhteissa noin 20 vuotta ennen Taricayaa. Cholitalta on poistettu hampaat ja kynnet hoitajien toimesta ja stressin seurauksena lähti karvat. Cholita oli todella arka ja stressaantunut, mutta jo kuukauden aikana oli selvää muutosta parempaan. Nyt kun menin sinne uudelleen Cholita oli kuin uusi karhu. Tottakai 20 vuoden traumat näkyvät mutta karhu ei enää käyttäytynyt stressaantuneen oloisesti ja näytti nauttivan olostaan.

Lucho harjoittelee tottelemaan käskyjä

Pääsn myös avustamaan kun Taricayan eläinlääkäri koulutti Taricayan kaikkia neljää karhua toimimaan niin että eläintenhoito ja lääkitseminen voitaisiin tehdä mahdollisimman pitkälti hereillä oleville karhuille jottei niitä tarvitsisi nukuttaa turhan usein. Esimerkiksi Cholitan kohdalla se tarkoitti hyönteismyrkyn saamista iholle. Cholitalla kun ei ole enää karvoja suojaamassa epätoivotuilta loisilta.

Viidakossa pääsin myös kävelemään paljon esimerkiksi etsimässä erään biologin kanssa skinkkiä, joka oli nähty Taricayan alueella mutta ei oltu vielä saatu laji varmistusta tehtyä. Löysimme skinkin ja siitä saatiin riittävän hyvät kuvat tunnistamiseen. Valitettavasti otus oli kuitenkin turhan liukas kaveri ja kiinni sitä ei saatu jotta olisi voitu tarkemmin vielä varmentaa.



Yökävelyllä puolestaan näimme paljon erilaisia sammakoita ja hämähäkkejä. Pari sammakkoa oli niin pieniä että olen yllättynyt että huomasin sellaisen oksan nokasta. Kokoa sillä oli noin pikkurillinkynnen verran. Toinen puolestaan oli ihana vihreä mustasilmäinen kaunokainen. Hämähäkit puolestaan olivat ihanan isoja. Meidän opas olikin mielissään kun kerrankin yökävelyllä oli ihmisiä, jotka diggaili hämähäkkejä, niitä kuitenkin suurin osa otuksista oli.

Viidakkolammessa kahlaamassa

Sadekausi on juuri loppunut Perun amazonian alueella, minkä seurauksena sademetsä oli täynnä erilaisia lampia, jotka kuivuvat kyllä kuivan ajan myötä. Jo pelkästään tuon puolentoista viikon aikana mitä olin siellä vedet katosivat vauhdilla. Yhdellä viidakkokävelyllä päädyimme kuitenkin vesiesteen eteen ja päädyimme kahlaamaan vyötäröä myöten mutaisessa viidakkolammessa. Onneksi sain tietää vasta jälkikäteen että ne ovat erinomaisia paikkoja tavata anakondia tai kaimaaneja. Kaimaaniin törmäsimmekin toisella viidakkokävelyllä mutta onneksi sitä sai ihailla sillalta eikä samalta tasolta sen kanssa.

Kävimme myös katsomassa riistakameroiden videoita. Ja kaikkien pecarien (vähän kuin villisika) joukossa oli myös ocelot. Erityisen hienoa oli että se tuli oikein ihmettelemään riistakameraa joten siitä saatiin kunnollinen naamakuva. Ocelottien naaman väritys on kuin ihmisen sormenjälki mistä eri yksilöt pystytään tunnistamaan.

Puuman tassunjälki mudassa

Maasta löytyi myös puuman tassunjälki sekä todennäköisesti jaguaarin tai puuman kakkaa. Kiva huomata että isojen kissapetojen kanta on säilynyt hyvänä Taricayan alueella. Tosin innokkaiden jaguaariurosten takia Taricayan jaguaari leidi Preciosa on jouduttu siirtämään Puerto Maldonadon eläintarhaan. Uros jaguaarit alkoivat liikkua liian lähellä ihmisasutusta Preciosan perässä ja olisivat saattaneet satuttaa häkitettyjä eläimiä, jotka eivät pääse pakemaan tai mahdollisesti Taricayassa työskenteleviä ihmisiä.



Yksi parhaista asioista Taricayassa on kuitekin sademetsän linnut. Yksi Taricayan vastuuhenkilöistä on erinomainen lintuasiantuntija sen vuoksi lintujen liikkumista amazonin sademetsässä seurataan tarkasti Taricayan alueella. Taricayan alueelta onkin löytynyt monia eri lajeja joita ei ole tiedetty aikaisemmin siellä suunnalla amazoniaa edes liikkuvan. Lintuja tarkkaillaan parista eri lintutornista sekä verkottamalla niitä rengastusta varten. Viime kerralla olin ihan innoissani tästä touhusta ja tällä kerralla se tuntui vielä enemmän omalta. Aattelinkin että pitää kyllä Suomessa hakeutua kokeilemaan että onko se yhtä kivaa suomalaisten lintujen kanssa.

Taricaya vapauttaa luontoon takaisin eläimet jos se on mahdollista, kun ne on saatu siihen kuntoon että pärjäävät luonnossa. Isoja kissapetoja ei luontoon voi enää palauttaa jos ne ovat tottuneet ihmiseen liikaa. Eläimet helposti hakeutuvat lähelle ihmisasutuksia ja aiheuttavat ongelmia. Mutta esimerkiksi monet apinat ja muut eläimet ovat Taricayasta siirtyneet lähimetsiin elämään omaa elämäänsä. 

Taricayasta vapautettuja spider monkey:ta

Spider monkey ryhmiä Taricayasta on nyt vapautetttu luontoon kolme kappaletta. Yksi ryhmistä vapautettiin viime vuoden lokakuussa. Näitä apinoita seurataan vielä tarkasti että saadaan varmistettua että ne pärjää hyvin luonnossa. Pääsinkin mukaan kun apinoiden hoitaja lähti tarkistamaan tilannetta. Tämä siis tarkoitti sitä että lähdimme kävelylle niiden suosimalle alueelle ja tämä apinoiden lempparihoitaja huuteli kutsuhuutoa joka oli lähes identtinen spider monkeyden käyttämän kutsuhuutoon. Parin tunnin etsimisen jälkeen tarkkailtava ryhmä löytyikin ja voi sitä onnea kun saivat hetken istua lempparihoitajansa olalla ennekuin jatkoimme matkaa ja annoimme niille taas oman rauhan löytää paikkansa viidakosta.

Kahden lajin ystävyys

Puolentoista viikon reissu Taricayaan oli oikein onnistunut ja tiedän että palaan sinne vielä joku päivä! Toivottavasti mahdollisimman pian :) Amazonian sademetsä on uskomaton kokemus ja niin tärkeä muistutus siitä miten paljon se meille antaa kun vaan oppisimme kunnioittamaan sitä. Se on niin suuri resurssivarasto, mutta tämän hetken maailma tuhlaa sitä kunnioittamisen sijaan.

Amazonian viidakko on asia mitä meidän kaikkien pitäisi muistaa suojella