maanantai 12. maaliskuuta 2018

Ecuadorin elämää


Saavuimme kymmenen jälkeen illalla Quitoon ja siellä sitten isolla bussilla kiemurtelimme historiallisen alueen pikkukaduilla. Oli ihan kotiin kuljetus kyydityksellä, mikä oli kiva juttu, ettei yöllä tarvinnut alkaa ihmettelemään kaikkien tavaroiden kanssa taksia. Taksikyydit Etelä-Amerikassa saattavat päätyä kiertoajelulle katsomaan pankkiautomaatteja. Tästä syystä taksi pitäisi aina tilata luotettavasta lähteestä. 

Quiton historiallisen kaupunginosan kapeita katuja ja ylämäkiä

Quiton historiallinen kaupungin osa on Unescon maailman perintökohteiden listalla. Alueella on paljon kirkkoja ja vanhoja rakennuksia sekä kapeita katuja. Pakaralihakset ja reidet pysyvät myös timmeinä kun kaupungilla kävely on lähinnä ylä- tai alamäkeen kulkemista. 

Kun maa vaihtui Kolumbiasta Ecuadoriin hyvän kahvin löytäminen muuttui heti huomattavasti vaikeammaksi. Hinnat ovat myös Ecuadorin puolella hieman kalliimmat oikeastaan kaikissa tuotteissa kuin mitä Kolumbiassa. 

Vaikka hyvää kahvia on vaikea löytää niin leivonnaisissa ei ole mitään valitettavaa

Vuoristoisen sijaintinsa takia Quito on öisin aika kylmä (laitoin jopa pitkikset parina iltana jalkaan), mutta päivisin mukavan lämpöinen, eikä liian kuuma että jaksoi kävellä mäkiä ylös! 

Yksi Quiton tunnetuimmista nähtävyyksistä on maailman toiseksi korkeimmalle menevä kaapelikärry TeleferiQo. Kärry nousee noin 3000 metrin  korkeudelta 4050 metrin korkeuteen. Ylhäältä näkee loistavasti Quiton kaupungin lähes kokonaisuudessaan. 

Quiton kaupunkia

Jos varustautuu kunnolla ja on ajoissa liikkeellä voi hissiltä lähteä vaeltamaan aktiiviselle Pichincha tulivuorelle. Vaellus kuitenkin kestää noin 3 tuntia suuntaansa emmekä olleet varustautuneet kunnolla, joten nousimme vain ensimmäiselle kukkulalle noin 4200m korkeuteen. Olikin hyvä että suuntasimme siinä kohtaa takaisin, kun pääsimme TeleferiQon katokseen alkoi sataa vettä. Näkymät olivat uskomattomat ylhäältä, eikä kummallekkaan tullut minkäänlaisia oireita korkealla olemisesta. Nyt voi lähteä hyvillä mielin kohti Cuscoa kun tietää ettei tarvitse jännittää onnistuuko eläminen korkeassa paikassa. 

Kaunis aurinkoinen keli muuttui hetkessä sumuksi ja sateeksi


Quitosta jatkoimme bussilla matkaa rannikolle. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Manta missä vietimme vain yön ja jatkoimme kohti Puerto Lopezia. Quitosta Mantaan bussimatka oli uskomatonta silmäkarkkia. Vuorilta rannikolle laskeutuessa pääsimme ajelemaan läpi Cloud Forestista. Puikkelehdimme vihdeiden sademetsävuorien välissä. Tosin jos on taipumusta matkapahoinvointiin suosittelen valitsemaan ilmateitse siirtymisen. 

Puerto Lopezissa meillä oli majoitus pienen mäen laella mistä oli todella kauniit näkymät tyynelle valtamerelle. Uima-altaan laidalta oli mukava katella lintujen kaartelua taivaalla ja auringon laskuja. Puerto Lopeziin pysähdyimme snorkkeloinnin takia mutta päätimmekin lennosta vaihtaa suunnitelman ja menimme Ecuadorin kauneimmalle rannalle. 

Los Frailesin rantaa

Los Frailes on luonnonsuojelu alueella oleva upea hiekkaranta, eikä sitä turhaan Ecuadorin kauneimmaksi kutsuta. Todella hienoa vaaleaa hiekkaa loivan kaaren muotoisella rannalla. Ranta on myös sen verran suuri, että ainakin arkisin tyhjää tilaa löytyy reilusti. Viikonloppuisin rannalla käy paljon Ecuadorilaisia nauttimassa rantaelämästä. 

Jos päädyt joskus menemään Los Frailesiin niin muistakaa ottaa passi mukaan, meille meinasi jäädä rantavierailu portille kun ei ollut passeja mukana. Onneksi samaan tuktukkiin sattunut paikallinen ylipuhui vartiat päästämään meidät jos vaan kirjoitetaan nimi ja passin numero vieraskirjaan. Aikaisemmin puisto on myös ollut maksullinen, mutta nykyisin puistossa saa vierailla ilmaiseksi. 

Puerto Lopeziin rakennettu pieni jokivarsipuisto

Puerto Lopez kaupunkina oli kehittynyt paljon sitten parin vuoden takaisen vierailun. Kaupungista selkeästi yritetään tehdä hienostuneemmalle väelle rantaloma kaupunkia. Rantaan  oli rakennettu hieno bulevardi ja sen varteen on tullut paljon hienostuneempia ravintoloita. Tosin hinnoittelu tuntui kyllä monessa paikassa aika kohtuuttomalta. Saimme tosin kuulla meidän hostellin omistajalta että rantabulevardin tonteille tuli +200% veronkorotusta bulevardin valmistuttua, ehkä se sitten on nostanut hinnat turhan korkeiksi.

Puerto Lopezista suuntasimme Ecuadorin reppureissaaja mekkaan Montañitaan. Montañita on tunnettu loistavasta rannasta, joka on loistava myös surffaamiseen. Rannalta löytyy niemen kärki missä on hyvät aallot kokeneemmalle surffaajalle, mutta muuten ranta on hyvää harjoittelurantaa kaiken tasoisille. 

Lost Beach Clubin upeita seinämaalauksia ja suihkulähde

Montañita on myös kova bilekaupunki. Etenkin viikonloppuisin Ecuadorilaiset saapuvat sankoin joukoin bilettämään ja nauttimaan rantalomaa. Montañitassa on 7 paras beach club World Dj Magin ja 52 klubi ylipåäänsä maailmassa. Pitihän se toki käydä perjantain tarkistamassa. Paikka oli kyllä upea, kaikki seinät maalattu psykedeelisin kuvin uv-maaleilla. Lavoja oli yhteensä 4 joista kaksi oli isompia, yksi pienempi ja neljäntenä oli The Cave. The Cave on rakennettu clubin sisälle omaksi pieneksi klubiksi jossa on paksut seinät ja kun aamu neljältä baarit pitää sulkea avataan äänieristetty The Cave. 

Löysimme kivan halvan hostellin Montañitasta, joten päätimme jäädä tänne latailemaan akkuja jotta jaksetaan seuraavaksi matkustella Perun halki. Puolentoista viikon paikallaan olo tekee varmasti hyvää, kun muuten on pisimmät pysähdykset ovat olleet 4 yötä ja usein miten 2 tai 3 yötä yhdessä paikassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti