Montañitasta Mancoraan, surffikylät tutuksi

Kun on reissannut on reissannut koko Kolumbian halki ja yli puolen välin Ecuadoria on aika pysähtyä paikoilleen. Tämän takia päädyimme jumahtamaan paikoillemme Montañitaan. Montañita oli helppo kohde pysähtyä kun kävimme siellä jo pari vuotta sitten lomailemassa.

Arrels hostellin ISO kissa nimeltä Satanas

Etenkin kun löysimme aivan ihanan hostellin kylän ulkopuolelta. Omalla suihkulla ja vessalla varustettu iso huone hyvin rustiikilla varustuksella. Mutta meteliä ei ollut huoneen sai lähes pilkkopimeäksi ja oli jopa viileä nukkua vaikka oli vain tuuletin. Omistajat oli huippuja ja nettikin lähes kiitettävä suurimman osan aikaa. Kaikki kohdillaan ja eikun riippumattoon loikomaan.

Tärkeimmät toimet töiden ja espanjan opiskelun lisäksi oli kahvinkeittäminen, aalloissa leikkiminen ja luonnon ihmettely. Hostellin pihassa pyöri useita kissoja ja koiria sekä kanalauma kukkoineen. Etenkin kukon iltaista kanojen koolle kutsua ja puuhun turvaan nukkumaan menemistä oli kiva seurata. Aina auringon laskiessa kukko lennähti aidan nokkaan kiekumaan ja siitä sitten hetken rohkeutta kerättyään puun oksalle kiekumaan vähän lisää.

Opossumi Guayaquililaisen puiston puussa

Montañitasta jatkoimme bussilla Guayaquiliin tosin siellä olimme vain pari päivää. Meidän oli tarkoitus nähdä yksi Ecuadorilainen kaveri siellä mutta valitettavasti emme saaneet häntä kiinni joten Guayaquil jäi lähinnä pokemonien metsästykseksi ja iguaanien ihmettelyksi. Näimme myös molemmat ensimmäistä kertaa opossumin.

Iguana Guayaquililaisessa puistossa

Guayaquilista hyppäsimme bussin kyytiin kohti Perua. Rajalla kannattaa varautua odottamaan 2-3 tuntia mutta muuten matka sujuu oikein mukavasti. Etenkin jos panostaa vähän ja ottaa kunnollisen bussin.

Cruz del Sur bussi-yhtiö on ollut jokaisella kerralla loistava ja he tarjoilevat myös ruoat bussimatkan aikana. Matkustus mukavuus on kuin lentokoneen ykkösluokassa.

Perun puolella jatkoimme matkaa Mancora nimisee surffikylään. Puolisoni mahtava kyky löytää loistavia hostelleja osui taas nappiin ja jo nyt harmittaa että huomenna pitää jatkaa taas matkaa. Mancora vaikuttaa monelta osin huomattavasti enemmän myös eurooppalaisille turisteille tarkoitetulta,  ja englannillakin on pärjännyt suurimman osan aikaa hyvin. Törmäsimme myös ensimmäiseen suomalaiseen tyttöön ja suurempana yllätyksenä perulaiseen kundiin, joka puhui suomea (nykyisin helsinkiläinen kundi).

Lisää kuvateksti

Yksi loistava tapa viettää iltapäivä Mancorassa on mennä katselemaan ja uimaan vuorovesi-altaille. Kun laskuvesi on matalalla muodostuu tietylle rannalle Mancoran vieressä paljon kivikkoisia altaita, minkä pohjat ovat hienon hienoa hiekkaa. Altaiden vesi myös lämpenee todella nopeasti kuumassa auringossa joten altaissa on mukava istuksia ja rentoutua.

Vuorovesialtaita Mancoran rannikolla

Vuorovesialtaiden muodostama alue on myös kaunis. Kannattaa huomioida että jos menee kävellen pitää ajoittaa niin että kerkee takaisin ennen kun nousuvesi nousee liian korkeelle ja estää kävelyn.

Kun lähdimme kävelemään altaita kohti seuraamme lyöttäytyi hauveli. Se vaan lähti juoksemaan meidän vierellä, ja leikki välillä aalloissa tai ajoi lintuja takaa. Parasta hupia oli myös rapujen metsästys rantahiekalla. Vuorovesialtaissa kahlaaminen ja uiminen oli myös ihan huippua hauvelin mielestä.

Oot sä mun leikkikaveri!

Kun lähdimme takaisin kaupunkiin niin hauveli käveli vielä meidän kanssa takaisin ja kun pysähdyimme kaupungissa ravintolaan syömään, se hetken makoili meidän jaloissa ja päätti ettemme ole enää hauskoja leikkikavereita, ja jatkoi matkaa etsimään parempia.

Ihan paras päiväreissu kaveri se oli kyllä. Ikävä on jo nyt kova, mutta toivottavasti se löytää vielä monia uusia kavereita kävelyreissuille.

Nautiskelua vuorovesialtaista

Yksi ehdoton kohde mihin Mancorasta kannattaa suunnata on Playa El Ñuro. Siinä on ihan nätti hiekkaranta mutta se ei ole se juttu, vaan VALTAVAT merikilpikonnat. Rannan vieressä on laituri johon kalastajat tulevat perkaamaan kaloja. Roskakalat heitetään mereen laiturilta mikä on aiheuttanut sen että valtavat merikilpikonnat ja merilinnut ovat ottaneet laiturin ympäristön kodikseen.

Liemikilpikonnia 

Laiturilta pääsee uimaan meren ja kilpikonnat ovat niin tottuneita ihmisiin että tulevat ihan vierelle uimaan ja välillä tuntui että ne jopa koittivat vähän leikkiä kun saattoivat tulla syvältä puksauttaa pintaan mahasta. Tai niinkuin yksi tuli ja halasi Jonia. Se tuli vierelle ja painoi pään Jonin olkapäälle ja räpylät rinnanympäri.

Liemikilpikonna kera kalojen

En mä vaan ole tajunnut että ne eläimet ovat niin isoja vaikka olen jossain eläintarhassa isoja kilpikonnia joskus nähnytkin. Ja miten kauniisti ne pystyy liikkumaan vedessä, vaikka liemikilpikonna voi kasvaa jopa 1.5metrin pituiseksi ja painaa 200kg.

Mancorasta matka jatkuu Piuraan missä yhden yön pysähdyksen jälkeen jatkamme lentokoneella kohti Limaa. Tarinat jatkukoon sitten sieltä!