Kohti uutta maailmaa - Bogota

Matka maailmalla jatkuu uudella mantereella. Etelä-Amerikka kutsui meitä ja ensimmäiseksi kohteeksi suuntasimme kohti Kolumbiaa. Suomesta ei suoria lentoja Etelä-Amerikkaan kovin helposti löydy tai ainakaan järkevillä hinnoilla, joten päädyimme ottamaan lennot Madridin kautta. Totesimme myös että matkustus mukavuus kasvaa kun pidämme muutaman päivän tauon Madridissa ennen Atlantin ylitystä.

Madrid oli mukava kaupunki, vaikkakin aika kylmä vielä tähän aikaan vuodesta. Voi myös olla ettei talvi vaan halunnut vielä irrottaa meistä otetta, nimittäin Madridissa satoi lunta ensimmäistä kertaa neljään vuoteen!

Lento Madridista Bogotaan meni mukavasti Aviancan siivillä. Bogotaan saavuttaessa on tiukka maahantulo tarkistus, jossa kysellään matkan tarkoitusta ja mitä virkailijalle nyt sattuu mieleen tulemaan. Tämä kaikki erittäin ystävällisellä sävyllä, ainakin niin kauan kun vastaukset miellyttävät kuuntelijaa. Suomalaiset eivät tarvitse viisumia alle 90 päivän lomamatkoille Kolumbiaan, kunhan on esittää lippu maasta pois. Meillä on varattuna bussilippu 2.3 Ipialeksesta (kylä Kolumbian ja Ecuadorin rajalla) Quitoon (Ecuadorin pääkaupunki), joten sen suhteen ei ollut ongelmia.

Bogotassa ilma oli mukava noin 25 astetta ja puoli pilvistä. Taksin saaminen lentokentältä oli hieman ahdistavaa kun länkkärinä astui lentokentältä ulos oli taksisäätäjiä ympärillä hyvin vahvalla tyrkyttämisellä varustettuna. Puolisoni ei saanut polttaa edes tupakkaa rauhassa, kun piti jo selvittää takseja tosin kuulemma taksissakin olisi saanut polttaa. 

Panorama kuvaa Bogotan alueesta

Mutta taksiin päästiin ja matka kohti hostellia saattoi alkaa, liikenne sujui mukavasti vaikkakin välillä hieman turhan hurjia ohituksia tehden. Lopulta taksi päätyi hostellin eteen tai siis keltaisen talon missä oli saman näköinen osoite kun meille oli annettu. Talossa ei ollut mitään viitettä että se olisi majoituspalvelu mutta löysimme oven vierestä ovikellon ja sitä soitettua ovi avautui ja totesimme saapuneemme oikeaan paikkaan. Oletettavasti hostelli ei halua mainostaa olevansa siinä ettei se vetäisi puoleensa ulkopuolisia henkilöitä.

Ensimmäinen ilta Bogotassa meni totaalisen kujalla olessa. Jetlagi, matkustus, viivästynyt ruokailu sekä 2.5km korkeudessa oleminen sai olon tuntumaan kuin olisi kännissä juomatta alkoholia. Eipä siinä kahdeksalta illalla nukkumaan, herääminen kolmelta yöllä vähän puuhastelua ja takaisin nukkumaan ja kuuden aikoja ylös niin seuraavana päivänä alkoi jo hieman helpottaa.

Bogotassa olo meni lähinnä jetlagista selviämiseen ja totutteluun mitä kaikkea uskaltaa ja voi tehdä kielitaidottomana Bogotan kaltaisessa suurkaupungissa.

Hostellimme sijaitsi Chapineron kaupungin osassa joka vaikutti oikein mukavalta. Paljon hyvää ruokaa ja etenkin hyvää kahvia! Kahvin suhteen tosin joutui aluksi hieman totuttelemaan kun maito on niin paljon makeampaa täällä. Paikalliset tosin lisää silti vielä sokeria kahviin. Yleisimmät ruokavaihtoehdot tuntuvat olevan erilaiset täytetyt leivät, pizza ja hampurilaiset sekä erilaiset kanaruoat.

Hintataso selkeästi halvempaa kuin Suomessa ja sanoisin että halvempaa myös kuin Bangkokissa. Iso capuccino maksoi 0,5e-1e, Kaksi kahvia ja kaksi isoa voileipää maksoi noin 6e, kaksi annosta meksikolaisessa juominen noin 8e (oli muuten varmaan paras meksikolainen ikinä!).

Bogota ei ole kovin turvallinen kaupunki, jos ei pidä itsestään huolta. Päivisin ulkona on turvallista liikkua mutta mukana ei kannata kantaa mitään mikä houkuttaisi ylimääräisiä käsiä taskuille. Ulkona liikkuessa meillä oli lähinnä 20-30e edestä rahaa taskussa eikä laukkuja tai muita houkutuksia. Kännykät ja kamerat päätimme suosiolla jättää hostellille ulos lähtiessä (tämän takia Bogotasta ei meillä kuvia ole & kaikki kuvat on Googlesta haettuja).

Hostellista myös sanottiin ettei kannata liikkua kaupungilla enää 22:00 jälkeen tai ainakin ehdottomasti taksilla kaikki välit mitä on ajatellut liikkua, edes paikalliset eivät kävele enää illan tultua ulkona vaan aina taksilla.

Hostellissa tapasimmekin ranskalaisen naisen jonka laukku oli viety ensimmäisenä päivänä. Oli ollut puistossa tavaroineen pohtimassa mihin olisi menossa, kun joutui luopumaan laukustaan sitä enemmän haluaville. Parasta on koittaa näyttää aina siltä kun tietäisi mihin on menossa tai pysähtyä rauhassa istumaan penkille miettimään seuraavia siirtoja.

Bogotalaiset ovat kohtalaisen konservatiivisia ihmisinä ja se näkyy pukeutumisessa. Kaikilla on pitkät housut aina jalassa, naisilla voi olla myös jakkupuku. Suurin osa käyttää myös pitkähihaista, mutta kun lämpötila nousee riittävän korkealle saattaa osa jopa liikkua t-paidoissa. Hihattomia t-paitoja, toppeja tai shortseja ei näkynyt yhtään. Siisti pukeutuminen on myös tärkeä osa ettet herätä liikaa huomiota ja menetä omaisuuttasi. Iltaisin Bogota on myös aika viileä joten huppari tuntui ihan luontevaltakin. Tosin päivällä tuntui välillä hassulta katsoa toppatakkiin pukeutuneita paikallisia, kun itse valui melkeen hikeä t-paidoissa.

Bogotalaiset myös liikkuvat pyörillä paljon ja kypärä oli varmaan melkeen joka kolmannella päässä. Pyöräteitä oli myös hyvin joka puolella ja liikenne vaikutti muutenkin erittäin sujuvalta. Monet turistikierrokset kaupungilla suositeltiin kierrettäviksi pyörillä. 

Bogotan kirjasto Biblioteca Virgilio Barco

´

Itse lähinnä kävelimme lähialueilla ja kävimme ihastelemassa puistoja joita Bogotassa on paljon. Puistot ovat myös todella isoja ja paikalliset urheilevat ja viettävät niissä aikaa. Kävimme myös katsomassa kirjastoa joka vaikutti oikein hyvin varustellulta. Etenkin koulukirjoja ja opiskeluun liittyvää materiaalia oli hyvin tarjolla. Ainut mikä pisti silmään vanhanaikaisuudellaan oli valtava VHS-kokoelma.

Kävimme myös katsomassa alueen paikallisten kirkkoa. Upea hyvin espanjalaistyylinen kirkko missä oli juuri messu käynnissä. Paikalliset saapuivat messuun kuka milloinkin ja muutenkin tuntui olevan paljon vapaampi meno kirkossa kuin suomalaisissa messuissa. Hauskana yksityiskohtana oli että kirkossa oli sisäpuolella pyöräparkki. Hieman aluksi katoin kun tyyppi taluttaa pyörää sisään kirkkoon ja sitten huomasin että oven sivussa oli tila, missa oli useampikin pyöriä säilössä messun ajan.

Chapineron komea kirkko

Suosittelen kyllä Bogotaa kovasti jos lähtee asenne kohdillaan ja haluaa nauttia hyvästä kahvista ja loistavasta ruoasta.

Kylmästä lämpimään ja hiljaisuudesta härdelliin

Suomessakin taisi olla jonkin asteinen sadekausi tänä kesänä

Suunnitelma viettää nauttia Suomen ihanasta kesästä hieman kärsi kesän jäädessa eteläisempään Eurooppaan. Säästä huolimatta kesä Suomessa oli ihana. Paljon pokemon go:ta, ystävien kanssa oleilua, festareita ja tietenkin kaiken huipuksi kahdet omat häät eli ystäville ja suvulle kummillekkin omansa. Syyskuun puolessa välissä otettiinkin sitten taas suunta Bangkokkiin.

Oli aika erikoista pakata tavaroita kun pakatessa piti kokoajan ajatella ettei saa ottaa mitään mukaan, kun suurin osa tavaroista kuitenkin jo valmiina odottamassa. Rinkka painoikin vain 11kg ja siitäkin suurin osa oli herkkuja mitä ei Bangkokissa ole tarjolla. En ole vielä ihan oppinut nauttimaan nakkiyllätyksistä. Thaimaalaisten mielestä on ihan hyvä idea laittaa munkin sisään nakki. Toisaalta täällä olen oppinut pitämään välillä korianterista mitä en kyllä Suomessa ole pystynyt syömään, ehkä noista nakkimunkeistakin tulee vielä jossain kohtaa hyviä ;)

Temppeleitä löytyy joka nurkalta, toinen toistaan hienompia

Nämä ensimmäiset pari viikkoa täällä on tuntunut samaan aikaan parilta päivältä että parilta kuukaudelta. Palatessa kotiin kaikki on odottamassa ja arki alkaa siitä mihin se jäikin ja sitä kautta tuntuu ettei täältä olisi ollut poissa ollenkaa. Samaan aikaan on tapahtunut kaikkea siistiä ja tuntuu että aika juoksee silmissä. On ollut ihana päästä käymään taas kaikissa lemppariravintoloissa ja tietenkin thaihieronnassa. Hieronnassa tulikin huomattua ettei kesän aikana ole tullut venyteltyä ja nyt pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja muistaa hipsiä tonne meidän kuntosalille. Onseniinkin (japanilaiseen kylpylään) piti päästä tietenkin, kun se kuitenkin on yksi mun ehdottomista lempipaikoista Bangkokissa.

Siriraj museon forensiikka osastolta (kuva googlesta, museossa ei saanut kuvata)

Ensimmäisellä pätkällä emme juurikaan käyneet Bangkokin museoissa. Nyt kuitenkin otimme heti niskasta kiinni ja lähdimme tutkimaan mielenkiintoisia paikkoja Bangkokista. Hieman harvaisempana museokohteena meille valikoitui Siriraj medical museum ( https://en.wikipedia.org/wiki/Siriraj_Medical_Museum ).  Museossa on aika rankka kokemus, ihmisen kuolevaisuus tulee kyllä hyvin selville. Museossa ei juurikaan ole käytössä muovisia malleja, vaan kaikki näyttelyesineet ovat tieteelle lahjoitetuista ruumiista. Museossa oli todella huonosti englanniksi tekstejä, mutta lipputiskiltä oli mahdollista saada kuulokkeet ja kuunnella englanniksi ainakin osa teksteistä. Emme kokeilleet nauhotteita kun olimme useammalla hengelle liikenteessä niin kuulokkeet olisivat olleet hankalat. Suosittelen kyllä kovasti museota jos ihmisen anatomia kiinnostaa yhtään.

Iloinen pyöräilijä tutustumassa Bangkokin "vihreisiin keuhkoihin"

Bangkokissa on paljon isoja puistoja joissa käydään picknickeillä ja ne toimivat samalla myös lenkkiratoina sekä pyöräilyreitteinä. Puistot ovat kuitenkin usein todella puistomaisia eikä villiintynyttä kasvillisuutta muutenkaan juuri Bangkokissa näy. Puita ja kasvillisuutta kyllä on paljon, kun lähes kaikissa taloissa on jotain istutuksia sijoitettuna esimerkiksi ovenpieliin tai katoille ja parvekkeille.

Joen takana olevaa vihreän alueen kutsumanimi on Green lung of Bangkok, alueen oikea nimi on Bang Kachao. Kuva on otettu meidän parvekkeelta.

Bangkokin keskellä joen mutkan sisällä on kuitenkin alue jota kutsutaan Bangkokin vihreiksi keuhkoiksi. Olen katsellut parvekkeelta tuota aluetta useamman kerran ja miettinyt että pitäisi mennä katsomaan millanen alue se oikein on ja nyt sitten aurikoisen sunnuntain innoittamana lähdimme reissuun. Taksilla satamaan eli laiturin nokkaan ja siitä pitkähäntä veneellä joen yli (hinta oli vain 10bht eli 0.25e). Toiselta puolelta sai vuokrattua pyörän hintaan 80bht (2e) päivä. Kartta minkä pyörän kanssa saa on hyvin viitteellinen eikä ehkä kannata sen varaan kovin vahvasti jättää liikkumista GPS kuitenkin tuntui toimivan ainakin jos ei lähtenyt kovin kauas asutuksesta.

Bang Kachaon kelluvat markkinat

Bang Kachaossa on hyvin saman suuntainen tunnelma kun mitä Thaimaan eri saarilla on. Kasvillisuutta rehottaa joka puolella ja omakotitaloja ripoteltuna sinne tänne ja välillä enemmän kylämäiseen muotoon. Teiltä lähti myös polkuja syvemmälle metsään mutta niitä ei ole merkittynä mihinkään niin emme tällä kertaa lähteneet tutustumaan mitä kaikkea polkujen varrelta löytyy. Päädyimme ensin etsimään alueen tunnetuimman kohteen eli kelluvat markkinat. Kelluminen on kyllä jäänyt nykyisin hyvin vähälle ja markkinat olivat hyvin saman kaltaiset kuin muutkin Thaimaan night marketit. Tosin turistien sijasta paikalla oli todella paljon paikallisia, toki nyt on muutenkin low season mikä vaikuttaa kyllä turistien määrään. Tosin tuotteetkin tuntuivat olevan enemmän suunnattu paikallisille. Ruokaa oli kyllä tarjolla kaiken sorttia.

Ei taida olla kelohonka vaikka kauniisti kelottunut onkin.

Parasta kuitenkin Bangkokin vihreissä keuhkoissa oli se kaikki vihreä, joka sai rehottaa miten halusi eikä niinkuin joku niiden haluaa olevan. Suurimman osan päivää ajeltiinkin vai teitä pitkin vaikka osan aikaa se olikin aikamoista kaikkien autojen ja mopojen seassa. Onneksi kuitenkin vähän kauempana oli rauhallisempaa, lisäksi alueella on isohko rajoitettu alue mihin pääsee vain jalkaisin tai pyörällä. Seuraavan kerran kun alueelle lähtee pitää ottaa kunnon eväät mukaan ja lähteä seikkailemaan sisemmälle viidakkoon.

Bangkokin siluettia Bang Kachaon suunnalta katsottuna. Hieman vinolta näyttävä talo on Bangkokin korkein rakennus

Ihana olla taas Thaimaassa <3

Juhannus Kwai-joen sillalla ja kohti Suomen kesää

Viimeinen viikonloppu Thaimaassa edessä ennen parin kuukauden lomailua Suomessa. Viimeiselle viikolle oli suunnitelmia kovasti, mutta viikko on mennyt sängyn pohjalla, kun kumpikin meistä sairastui kunnon flunssaan. Mutta täytyy kyllä olla tyytyväinen, että 8 kuukauden aikana molemmilla on ollut yksi flunssa aikaisemmin ja puolisolla yksi ruokamyrkytys. Toki välillä jotain pientä lisäksi, mutta ei mitään sellaista että olisi juuri elämää haitannut.

Auringonlasku Kwai-joella

Täällä alkoi sadekausi pari kuukautta sitten, ja se on näkynyt lähinnä hetkellisinä rankkasateina ja upeina ukkoskuuroina. Hämmentävintä sateissa on että monesti keli on aivan loistava ja yhtäkkiä sataa kaatamalla vettä muutamasta minuutista tuntiin, ja sen jälkeen keli on taas loistava. Iltaisin ja öisin sateet saattavat kestää paljon pidempäänkin.

Erawan kansallispuiston yksi vesiputouksista.

Jos matkustaminen pienemmällä budjetilla innostaa niin suosittelen kyllä kovasti harkitsemaan myös sadekaudella matkustamista. Ei ehkä kannata suunnitella pitkiä vaelluksia jos ei ole varutunut kastumaan tasaisin väliajoin, mutta kaupunki ja rantalomailu onnistuu varmasti hyvin ja huomattavasti halvemmalla. Kivana lisänä on ettei turistikohteet ole niin täynnä kuin high seasonin aikaan, tosin thaimaalaiset itse tuntuvat matkustavan enemmän sadekaudella. Samaten monet kansallispuistojen nähtävyydet ovat huomattavasti paremmassa kunnossa kun vesiputouksissa riittää vettä ja kasvit ovat saaneet tarvitsemansa veden.

Juhannuksena otimme junan Bangkokista Kanchanaburiin. Matka kesti noin kolme tuntia ja maisemat olivat ihanan vihreitä, mutta keskusteleminen junassa oli välillä vähän haastavaa, kun juna kolisi liikkuessaan ja ilmastointina toimivat avoimet ikkunat. Alkoholia junissa ei tietenkään saa juoda mutta tupakoida voi jos vain uskaltaa mennä avoimelle ovelle junan liikkuessa tupakkansa polttemaan.

Eihän se juna mitään laituria tarvitse, riittää kun kiskot.

Liput junaan maksaa vain 100bht (2,85e) ja saa ostettua asemalta aikaisintaan puoli tuntia ennen junan lähtöä. Kannattaa Bangkokin päässä huomioida että juna Kanchanaburiin ei lähde Bangkokin päärautatieasemalta Hua Lamphongista vaan hyvin pieneltä Thonburin asemalta. Junia menee pari kertaa päivässä, mutta jos junien aikataulut eivät sovi niin minibusseja Khaosan roadilta menee tiheästi, sekä isoja busseja bussiasemalta.

Meidän hotelli oli tuo vihreäkattoinen rakennus

Kanchanaburissa majoitus oli suoraan Kwai-joen päällä olevassa kelluvassa talossa. Vesi oli mukavan vilpoisaa ja siinä pystyi kyllä uimaan, kunhan ei häiriintynyt mahdollisista varaaneista uimakumppaneina. Mun mielestä se vesi näytti sen verran likaiselta että jätin uimisen väliin, mutta oli mukava istuksia hotellin katolla katselemassa auringon laskua tai muuten nauttimassa viileästä joki tuulesta. Viimoisena iltana tuli jopa kylmä illalla t-paidassa ja shortseissa, mitä ei juuri ole täällä tapahtunut.

Päiväretki Erawanin kansallispuistoon taittui paikallisbussilla, joka maksaa 50bht (1.29e) suunta. Busseja lähtee 5 - 6 kappaletta päiväsaikaan Kanchanaburin bussiasemalta. Matka kestää noin puolitoista tuntia, ja reitti seuraa jokea joten maisemia kannattaa katsella!

Kansallispuisto on kyllä kaunis, ainakin siltä osin mitä näimme. Valitettavasti puolison pahan selkäkivun takia jouduimme jättämään kävelyn mahdollisimman vähään. Parasta Erawanissa on sen 7 vesiputousta joista jokaisen alapuolisessa lammessa on mahdollista uida. Me kävelimme 4 vesiputoukselle, johon pysähdyimme nauttimaan ihanan raikkaasta vedestä. Ongelmaksi muodostui vain kovin innokkaat kalat jotka ryntäsivät joukkoina napsimaan ihoa, jos pysähtyi hetkeksikään. Ei pikkukalat niin haittaisi, mutta kun suurimmat mitä näimme olivat jotain 20-30sentin välillä, niin se vähän kuumotti.

Vesiputouksia olisi ollut vielä 3 lisää mutta meiltä jäi ne nyt tällä kertaa näkemättä. Viidennelle vesiputoukselle kuulemma pääsee vielä helposti, mutta kaksi ylintä on hieman haastavamman kävelyn takana. Ikävä kyllä kaikki eivät tienneet omia rajoituksiaan, ja näimmekin yhden tajuttoman paareilla matkalla lääkärien huomaan. Toinen ikävä tapaus oli kun tyttö laski vesiputousta pitkin ja tajusi vedessä ettei osaakkaan uida. Onneksi putouksen uimavalvoja oli hereillä ja sai heitettyä tytölle pelastusrenkaan ennenkuin kävi ikävästi.

Kwai-joen silta

Kanchanburin tunnetuin nähtävyys on tietenkin Kwai-joen silta (ja tässä kohtaa jokaisella alkaa päänsisällä kuulumaan iloista viheltelyä). Pitihän se tietenkin käydä katsomaassa. Sillan alkupää oli kyllä aika ruuhkainen näin turistikauden ulkopuolellakin, mutta jos käveli hieman pidemmälle alkoi väkimäärä vähetä merkittävästi ja sai vähän paremmin rauhassa tutkia siltaa. Kannattaa oikeasti pysähtyä katsomaan sillan metalleja tarkemmin niin huomaa millaisesta tulitusta silta on saanut kestää. Luodin jälkiä näky vähän väliä kun sillan kaiteita pysähtyi katsomaan.

Orjia rakentamassa Kwai-joen siltaa

Sillan vierestä löytyy myös myös museo, jota voin suositella kovasti. Museoiden aiheina ovat toinen maailman sota sekä JEATH (Japani, Englanti, Australia, Thaimaa, Hollanti) sota museo. Museot samalla alueella joten niihin pääsee samalla lipulla joka maksoi 40bht (1.03e).  Molemmat museot olivat mielenkiintoisia katsauksia historiaan muutenkin kuin vain sodan osalta.

Suosittelen kyllä Kanchanaburiakin matkakohteeksi etenkin jos meinaa viettää pidempää aikaa Bangkokissa niin Kanchanaburiin voi helposti lähteä vaikka vain yhdeksikin yöksi. Tai jopa pelkälle päiväreissulle, jos jaksaa suunnitella hyvin ajan.


Nyt tukkaputkella kohti Suomea!

Vieläkö on paikkoja jotka eivät ole ihan pilalla?

Pidennetty viikonloppu reissu Myanmariin sai mut tajuamaan että Myanmar on se maa mihin haluan tutustua tämän alueen maista lisää. Puolisoni sai yllättäen tarjouksen lähteä soittamaan keikka Myanmariin ja aluksi vähän epäillen suhtauduttiin ajatukseen mutta toisaalta molemmat meistä halusi käymään Myanmarissa, ja mikä sen mukavempi tapa tutustua maahan, kuin päästä sinne paikallisten kanssa. Itse olen käynyt Myanmarissa 2011 muutaman yön reissulla, jossa pääsin lähinnä tutustumaan Yangonin pagodoihin. Oli kiva päästä näkemään onko kaupunki muuttunut miten paljon. 

Muutamaa päivää ennen lähtöä jännitystä saatiin uutisista kun huomasimme että Mora sykloni ohittaa Myanmarin rannikon, mutta meidän kannalta onneksi se ohitti rannikon merellä iskien lopulta Bangladeshiin joten pääsimme lopulta matkustamaan rauhallisin mielin. Seuraavaksi pääsimmekin jännittämään taksissa lentokentälle kun Bangkokin taksikuskit pääsivät taas edustamaan "edukseen" ja vähemmän ruuhkaisten väylien sijasta kuski päätti ajaa sukhumvittiä pitkin Nanan alueelle saakka. Tämänhän siis tarkoitti että reilun puolentunnin matkasta tulikin yllättäen reilun puolentoista tunnin matka. Kiirehän siinä sitten lentokentällä meinasin tulla ja turvatarkastuksen jälkeen oli enää 15 minuuttia lennonlähtöön. Tällä kertaa kertaa oli kuitenkin meidän onni ettei lento lähtenyt ajallaan kerittiin jopa kahvit vielä juomaan ennen koneeseen pääsyä. Toisaalta olihin tämä aika arvattavissa kun en ole tainnut kertaakaan lentää Thaimaassa halpalentoyhtiöllä niin että se olisi lähtenyt ajallaan. 

Saavuimme illalla Yangoniin ja ohjelmassa oli lähinnä ruokaa ja nukkumista. Ohjeistuksena netissä tuntui olevan että kaikki ruokailuvälineet kannattaa desinfioida itse ennen syömistä ja muutenkin pyrkiä jatkuvaan hygieniaan, mutta emmehän me sitä enää muistanut paikalle päästyä joten käsidesi unohtui laukunpohjalle. Ehkä kuitenkin Thaimaa oli siedättänyt jo mahan mutta mitään ongelmia ei tullut, vaikka emme juuri katsoneet missä söimme tai joimme. Ruokakulttuurista mulle parhaiten upposi maitotee mitä Myanmarilaiset tykkäävät juoda. Yangonissa onkin paljon erilaisia teashop kahviloita missä tarjoillaan pienistä kupeista teetä rasvaisella maidolla. Maistui todella hyvälle ja ihana tapa istua iltaa kavereiden kanssa teehuoneella juttelemassa ja nauttimassa hyvästä teestä. 

Perjantaina meillä oli päivä aikaa kierrellä Yangonissa, mutta emme juuri turistikohteissa kerinneet käymään kun kaupungilla kierrellessä kävimme ostamassa myös tavaroita seuraavan päivän bileisiin. Turistikierroksella mukana oli myös meidät Yangoniin kutsuneen tytön äiti, joka oli vähintään yhtä pihalla, kuin me tosin eri syistä. Äiti kun ei ollut koskaan käynyt noin suuressa kaupungissa aikaisemmin. Äitille ihmeellisin asia taisi olla uusi kauppakeskus missä kävimme ja ne kaikki tuotteet mitä siellä oli. Eikä kai niin yllättäen mutta KFC oli se ravintola mistä hän sitten ruokansa halusi. Mutta oli mullekin hauska nähdä se kauppakeskus kun ei sellaisia ainakaan tuolla tasolla ollut vielä 6 vuotta aikaisemmin. 

Ruuhkat ovat kasvaneet ihan järkkyttävästi edellisestä kerrasta. Yangonissa mopot ja moottoripyörät ovat kielletty joten niitä ei oikeastaan alueella näe mutta nykyisin autoja sitäkin enemmän. Autojen kanssa on myös vielä ongelmana että ratti on oikealla puolella ja liikenne on oikean puoleinen joten jokainen ohitus on kyllä yksi jännitysnäytelmä kun kuski ei nää ollenkaa tuleeko sieltä vastaan autoja. Vuodenvaihteesta on kuiteki saatu voimaan laki ettei maahan saa tuoda enää autoja joissa on ratti väärällä puolella mutta varmasti menee vielä aikaa ennenkuin autokanta on muuttunut turvallisemmaksi.

Kyllä Yangon selkeästi on vielä aika paljon kauempana länsimaalaisista kaupungeista kuin mitä esimerkiksi Saigon tai Bangkok. Esimerkiksi Yangon haisee todella pahalle, tosin kun kävin miettimään niin musta Bangkok haisi aika samalle sillon 2010 kun kävin siellä ekan kerran ja ihmettelinkin nyt kun Bangkokkiin muutettiin ettei siellä enää haissut. Ehkä vielä Yangonkin on vasta matkalla siistimpään olomuotoon. Roskiksia ei esimerkiksi näkynyt kai yhtään ja joka paikassa myytiin liha- ja kalatuotteita lämpimissä olosuhteissa ja tarpeitakin tunnuttiin tekevän mihin sattuu. Täytyy sanoa että Yangon edellisellä kerralla oli huomattavasti mukavampi kokemus kuin nyt, mutta saa nähä mitä se on muutaman vuoden päästä. 

Ennen reissuun lähtö olin lukenut että Myanmarissa tiet ovat todella huonokuntoisia ja tämä tulikin sitten matkan varrella nopeasti selväksi. Pomppua pompun perään ja kapeita teitä, mutta eipähän tarvinnut ainankaan olla huolissaan liian suurista nopeuksista. Matkaa oli noin 300 kilometriä ja matka-aika oli 10 tuntia (sisältäen 3 pysähdystä joihin meni yhteensä vajaa tunti). Matkalla ei juurikaan kaupunkeja ole joten aika pitkälle viidakossa ajeltiin. Vähän tuli Suomi mieleen kun autonikkunoista näkyi vain pelkkää metsää aina kun katsoi ulos. Auringon noustessa pääsimme vihdoin rantaa, josta vielä veneellä yli saarelle missä asuu yhteensä noin 1000 ihmistä. 

Matkanjärjestäjä sanoi että tästä eteenpäin voi sitten joko kävellä tai ottaa mopotaksin ja että kävely kestäisi noin puolituntia. Ajattelimme että olisi kiva katella maisemia ja valitsimme kävelyn. Tämä tosin oli virhe lähes unettoman yön jälkeen ja eikä tietenkään muistettu ettei aasialaiset pääsääntöisesti ole kovin hyviä arvioimaan matkoja. Kantamuksia meillä oli kummallakin noin 15kg ja matkaa oli noin 8km joten se ei ihan puolessa tunnissa mennyt. Muutaman kerran sai hammasta kiristellä ennekuin lopulta sitten perille päästiin. Joten perille päästessä nälkäisenä, väsyneenä ja jalat rakoilla oli aika epätoivoinen fiilis. 

Tässä kohtaa myös huomasimme ettei aina käsitykset siitä mikä on sopiva majoitus ole ihan yhtenevät. Meiltä oltiin etukäteen kysytty että haittaako jos bungalowissa ei ole vessaa, mikä meille olikin ihan okei, mutta perille päästyä saimme bungalowin missä oli vain seinät ja katto. Se oli siis täysin puolessa välissä oleva bungalowi missä ei ollut ikkunoita eikä hyttysverkkoa eikä oikeastaan mitään muuta kun patja lattialla. Olin kyllä varautunut omalla hyttysverkolla mutta sitä ei saanut mitenkään sinne kiinnitettyä. Onneksi kuitenkin asia ratkesi ja saatiin naapurista hyttysverkollinen bungalowi ja elämä alkoi aamupalan jälkeen hymyilemään. Tosin koska olimme oikeasti kaukana sivistyksestä sähköt tulivat auringosta tai aggregaatista joten ilmastointia tai edes tuuletinta ei ollut käytössä. 

Viimeistään siinä kohtaa totesimme päässemme paratiisiin kun siirryimme bungalowilta rannalle ja pääsimme lainaamaan Madventuresia ja toteamaan että vihdoin löysimme paikan joka ei ole vielä ihan pilalla. Kaunein ja siistein uimaranta mitä olen koskaan nähnyt. Ranta oli tosi pitkä taivaallisen pehmeällä hiekalla eikä siellä ollut ketään muita kuin meidän porukka ja pari paikallista lasta leikkimässä. Ranta myös syveni kivasti niin ettei joutunut kahlaamaan ihan loputtomasti päästäkseen uimaan eikä myöskään ollut äkkisyvä. Rannan reunasta löytyi kiva pieni koralliriutta missä oli kiva snorkkeloida ja katsella kaloja, rapuja ja simpukoita. Voisin myös veikata että ranta saattaa olla aloittelijoille myös hyvä surffauspaikka, kokeneemmalle surffaajalle ranta tuskin kovin paljon surfattavaa tarjoaa. Lisäksi mahtava ylläri oli kun yöllä menimme uimaan ja vesi hohti lukemattomina kimaltavina pisteinä kun bioluminescent plankton  (itsestäänvalaiseva planktoni) ympäröi meidät. 

              

Illalla sitten oli vuorossa bileet ja meitä vähän jännitti että mitenhän psykedeelinen trance otetaan vastaan, kun muutamaa lukuunottamatta kukaan ei ollut koskaan edes kuullut että psykedeelistä trancea olisi olemassa. Bileiden tarkoitus oli siis tuoda psykebileet Myanmariin. Mutta lopulta psyke olikin menestys. Jopa kylän päällikkö reivasi mukana eikä kukaan tullut sanomaan että musiikki olisi liian nopeata tai ettei sitä voi ymmärtää. Tosin 30 asteen kuumuudessa monelta loppui kunto kesken parin tunnin setin aikana joten tanssioita ei lopulta ollut kuin minä ja sitten hotellin toinen omistajista lopussa. Mutta kaikki kuitenkin kiittelivät ja olivat muuten todella hyvin messissä heille uudenlaisen musiikin parissa. Täytyy kyllä myöntää että on siisti fiilis sanoa että olen ollut perustamassa Myanmariin psykeskeneä ja näyttisi siltä että lopputulos oli vielä onnistunut!

Olen aika vaativa matkustaja monessa suhteessa ja pidän siitä että palvelut ovat helposti tavoitettavissa, mutta täytyy tämän viikonlopun jäljiltä sanoa että joskus kannattaa oikeasti nähdä vaivaa ja mennä sinne minne muut eivät mene. 10h tärisevässä bussissa ja tuntui aluksi typerältä idealta mutta siinä hetkessä kun jalat osuivat hiekkaan rannalla tajusin tämä oli juuri se paikka mihin piti tulla. Itsekkäästi toivoisin ettei muut rantaa koskaan löydä, jotta mulla olisi ihana paikka mihin paeta maailmaa, mutta paikalliset selkeästi toivovat että turismi löytäisi paikan. Tämän takia haluankin suositella paikkaa kaikille jotka haluavat nähdä jotain uniikkia ja ovat valmiita laittamaan vähän aikaa ja vaivaa matkustamiseen. Toivottavasti paikan kuitenkin löytävät ihmiset jotka ovat oikeasti kiinnostuneita säilyttämään paikan ainutlaatuisuuden. 

Jos matkainto heräsi suosittelen kovasti tutustumaan majoituspalveluun G7 Plage hotellia ja jos taas haluatte tukea Myanmarin nuorisokulttuurin muodostumista suosittelen tutustumaan Banana Eventsin tarjontaan. 

G7 Plage: https://www.facebook.com/G7-Plage-Gaw-Yan-Gyi-1280706891956206/

Banana Events: https://www.facebook.com/bananaeventsyangon/

Fiiliksiä Bangkokista ja Thailand Comic Con

Bangkokkia pidetään usein lähinnä läpikulku paikkana Thaimaahan tai muihin Indokiinan valtioihin. Itsekkin ajattelin näin ennen tänne muuttoa. Hyvä paikka alottaa reissu ja käydä vähän shoppailemassa ennen matkaa, tai lähtiessä takaisin haetaan viimeiset tuliaiset MBK-kauppakeskuksesta. Bangkok on kuitenkin paikka mistä löytää melkein mitä vaan, ja sitäkin mitä ei ole niin rahalla yleensä saa. Bangkokkia reissukohteeksi suunniteltaessa kannattaa kuitenkin huomioida että tämä on oikeasti valtava kaupunki, eikä tällä ole samalla tavalla keskustaa niinkuin monissa muissa suurissa kaupungeissa. Välimatkat eri kohteiden välillä on pitkiä, tai vähintää pitkiä ajallisesti, kun ruuhkassa siirtyy paikasta toiseen.

Grand Palace ulkoapäin. Highseasonin aikaan kannattaa varata riittävästi aikaa jonottamiseen jos haluaa nähdä palatsin myös sisältä.

Monissa turistisissa kohteissa on pitkät jonot ja kuumassa jonottaminen voi olla hyvin raskasta. Kun isäni oli käymässä kylässä lähdimme katsomaan Grand Palacea ja siellä olevaa Jade buddhaa. Olimme paikalla puolilta päivin ja ensimmäinen asia mitä huomasin alueelle päästyä, oli ensiapu-pisteitä henkilöille jotka tuupertuvat kuumuudessa jonottaessaan että pääsisivät itse temppeliin. Sitä jonoa myös riitti niin paljon, että kun olimme hetken alueella kierrelleet totesimme että taidamme jättää temppelin toiseen kertaa. Suosittelen siis todella aikaisin paikalle menemistä ja riittävästi juotavaa ja aurinkosuojaa jos haluaa temppelin nähdä.

Jokitaksi on kätevä tapa nähdä monia Bangkokin turistikohteita

Bangkokkiin tutustumiseen kannattaakin varata riittävästi aikaa, jotta oikeasti täältä jotain näkeekin. Kannattaa myös tutustua jo etukäteen mitä kaikkea Bangkok tarjoaa, ja miettiä mitkä oikeasti kiinnostaa. Välimatkojen takia kannattaa myös selvittää mitkä kohteista on samalla suunnalla jottei turhaan tule ajelua eri puolille kaupunkia. BTS:n ja jokitaksin varrella olevat kohteet on yleensä helposti saavutettavissa, koska ruuhkat eivät vaikuta liikenteen sujuvuuteen. Taksilla pääsee turistikohteisiin helposti jos ei ole ruuhkaa, mutta todennäköisesti lähes aina on ruuhka kuitenkin.

Yllättäen Thaimaassa olen löytänyt uudelleen innostukseni japanilaiseen kulttuuriin. Wikipedian mukaan Thaimaassa asuu neljänneksi suurin japanilainen yhteisö Japanin ulkopuolelta. Bangkokissa tämän huomaa etenkin japanilaisten ravintoloiden määrästä. Meidänkin lempiravintolakin Thaimaassa on japanilainen ravintola Uma 2. Ravintolassa tuntuu käyvän suurimmalta osalta japanilaisia valkokaulustyöläisiä syömässä yksin ja lukemassa mangaa. Hintataso tuntuu olevan vähän halvempi, kuin muissa tämän alueen ravintoloissa ja ruoka on aivan taivaallista. Bangkokissa harvoissa paikoissa tuntuu rauhalliselta ja hiljaiselta, tämän takia Umassa onkin mahtava käydä syömässä kun tuntuu että pääsee hiljentymään ihan eritavalla kuin muualla kaupungissa.

Yunomori Onsenin sisäpiha, jossa kylpemisen välillä voi jatkaa rentoutumista.

Toinen lempparipaikoista Bangkokissa on japanilainen Onsen (eli kylpylä) Yunomori. Onsenissa käyminen on lähes täydellistä rentoutumista. Saapuessa vaihdetaan kengät bambu flipflopeihin, lisäksi saat kaksi erikokoista pyyhettä sekä yukatan (eli japanilaisen kylpytakin). Naiset ja miehet kylpevät eri tiloissa, mikä tuntui aluksi vähän tylsältä, kun usein miten mieheni kanssa käyn kylpemässä, mutta taitaa olla jopa rentouttavampaa kun ei tarvitse huomioida toista. Yhdessä pääsee kuitenkin viettämään aikaa kahvilassa, tai leposohvilla kylpemisen välissä ihaniin yukatoihin pukeutuneena.

Yunomori onsenin altaat. (kuva Yunomorin kotisivuilta, allas alueella ei saa kuvata)

Onsenin puolella löytyy muutama erilainen allas; suola-allas noin 40 astetta, kuuma allas noin 44 astetta, kylmäallas noin 18 astetta sekä poreamme, lisäksi naisten puolelta löytyy höyrysauna ja miesten puolelta vielä sähkökiukaallinen sauna. Itse nautin eniten tuosta suola-altaasta ja kylmäaltaasta, tosin kylmäallas on musta vähän kyseenalainen nimitys suomalaiselle järvivedelle keskikesällä ;) Mukava on käydä myös tuossa kuumimmassa altaassa kokeilemassa omia rajojaan. Vesi tuntuu mulle niin kuumalle että se oikeastaan tuntuu kylmältä kun tulee niin paljon kylmiäväreitä. Ohjeessa onkin ettei kuumassa altaassa saa olla yli neljää minuuttia.

Thailand Comic Conissa oli upeita miniatyyreja ja patsaita

Yllättävä japanislaisuuteen liittyvä juttu löytyi myös kun huomasimme Thailand Comic Con 2017 tapahtuman mainoksen ja päätimme lähteä katsomaan miltä siellä näyttää. Tapahtuman pääsylippu oli vain 100 bht (2.72e) ja se pidettiin Siam Paragon kauppakeskuksen messualueella, joten tapahtumaan oli helppo päästä. Tapahtumassa oli kaksi salia mistä toinen oli varattu oikeastaan pelkästään erilaisille minatyyreille. Miniatyyrit tuntuvatkin olevan Thaimaassa todella suosittuja. Tosin thaimaalaiset tykkäävät kerätä asioita muutenkin niin miksi ei sitten miniatyyrejäkin.

Thailand Comic Conin cosplay kilpailun osallistuja

Toinen sali puolestaan oli varattu esiintymislavalle ja muita tuotteita kuin miniatyyreja myyville. Lisäksi korttipelejä pelattiin muutamassa nurkassa eripuolilla aluetta. Sinä aikana kun olimme messuilla esiintymislavalla oli 3 eri artistia / artistiryhmää Japanista (tai ainakin puhuivat välispiikeissä japania) esiintymässä. Lisäksi lavalla oli Cosplay kisa, joka ainankin mua kiinnosti kaikein eniten ohjelmasta. Harmittavasti vaan olen tottunut Suomessa hienoihin esityksiin cosplayn yhteydessä, mutta tuolla kilpailijoilla oli noin 30 sekunttia aikaa ja kaikilla sama musiikki soi taustalla. Hienoja pukuja kuitekin mahtui joukkoon monia. Erilaiset robotit ja robotti tyyppiset hahmot olivat todella suosittuja.  Kaiken kaikkiaan tapahtumassa oli mukavaa ja oli kiva, että satuimme mainoksen huomaamaan, tapahtumasta ei nimittäin löytynyt kovin paljon informaatiota englanniksi netistä.

Thailand Comic Conin cosplay kilpailun osallistuja.

Songkran Koh Lantalla 2017

Songkran on koko perheen juhla. Lisätankki on tärkeä varuste :)

Thaimaassa eletään tällä hetkellä vuotta 2560. Vuosi vaihtui samaan aikaan kun muualla maailmassa vaihtui vuosi 2017, mutta uutta vuotta juhlitaan kuitenkin huhtikuun 13.-15. välisenä aikana ja tätä juhlaa nimi on Songkran ja se tulee sanskritin kielen sanasta "sankranta", joka kääntyisi liikkua tai vaihtua. Songkranin kaltaista juhlaa vietetään myös muissa Indokiinan maissa ja todennäköistä onkin että juhlan on tullut Thaimaaseen Burman kautta. Chiang Maissa, joka sijaitsee lähellä Burman rajaa, väitetäänkin olevan aidoin versio Songkranista. Songkrania juhlitaan joka puolella Thaimaata mutta vaihtelua juhlimisessa on jonkin verran. Yhteistä kuitenkin kaikkialla on että Songkranin juhlintaan kuuluu vesisota ja sen seurauksena kastuminen. Lisäksi talkkia, usein hajustettuna jollain yritillä, sotketaan naamaan hyvän onnen takaamiseksi :)

Onnellinen Songkranin juhlija 

Juhlien pituus vaihtelee eri paikoissa virallisia vapaita on 13-15.4 välillä ja tuona aikana monet liikkeet ovat kiinni ja päivät ovat kansallisia vapaapäiviä. Chiang Maissa vesisota jatkuu kolme päivää, kuitenkin niin että aina auringonlaskiessa myös kastelemisesta luovutaan. Bangkokissa juhlitaan myös 3 päivän ajan. Parhaat vesisota paikat ovat Silom roadilla ja Khao San roadilla. Pattayalla juhlitaan kuulemma 8 päivän ajan. Pienemmissä paikoissa kuten Koh Lantalla, jossa itse vietin Songkranin, vesisota on vain 1 päivän ajan. Toki juhlimiseen kuuluu paljon muutakin kuin vesisota. Erilaisia konsertteja ja uskonnollisia juhlallisuuksia sekä tietysti bilettämistä kukin tavallaan. 

Autonlavalla on hyvä säilyttää vesitankkia ja osallistua juhlintaan. Tosin lavalla on myös varmasti maalitauluna

Itse päädyimme lähtemään Koh Lantalle Songkranin viettoon, ja samalla tervehtimään kaveria. Pohdimme ensin että lähtisimme Chiang Maihin, jotta pääsisimme kokemaan Songkranin oikein kunnolla, mutta totesimme ettemme viihdy kovin suurissa ihmismassoissa. Chiang Mai on kuulemma todella pahasti tukossa ja liikenne kaaoksessa juhlien ajan. Bangkokin kohdalla oli oikeastaan sama tilanne ja toisekseen oli kiva lähteä käymään jossain kun puolisollakin oli pidempi vapaa. Lisäksi suuremmissa kaupungeissa vesi on usein likaista, mahdollisesti jopa kaupunkien saastaisista joista otettua. Tämän takia usein Songkranin jälkeen ihmisillä onkin erilaisia vatsavaivoja tai silmätulehduksia. Onneksi Koh Lantalla näytti olevan hyvin vesitankkeja mitä täytettiin samoista vesilähteistä kun mitä majoituspalveluiden suihkutkin ovat. Hyvä suojavarustus on uimalasit, ainankin jos silmät ovat herkät.

Kadun varrella oli baarien ja majoituspalveluiden tarjoamia vesitynnyreitä mistä sai täyttää vesipyssyt tai kauhoa vettä.

Songrkranin aikaan kannattaa pysytellä joko sisätiloissa tai osallistua täysillä juhlintaan. Jos liikut ulkona kastut varmasti ja tämän takia asiaan kannattaa varautua. Pukeudu kevyisiin vaatteisiin joiden kastuminen ei haittaa, kannattaa huomioida myös että vaatteet kastuessaan alkavat painaa, ja multa meinasikin mekko tipahtaa päältä ennenkuin vaihdoin järkevämpää päälle. Sukelluspussukka tai joku muu vettä hyvin kestävä laukku missä kantaa tavarat. Kaikki tulee kastumaan myös kännykät ja rahat, jos ne eivät ole suojattuna. Kuvien ottamiseen ehdottomasti vedenkestävä kamera, ettei tule harmi kesken juhlinnan. Etenkin turistina on todella epäkohteliasta suuttua kastumisesta tai tavaroiden hajoamisesta, jos ei pidä kastumisesta tai ei osaa varustautua kannattaa pysytellä poissa tieltä. Juhlahumussa ei pysty näkemään kuka ei halua kastua ja kuka haluaa joten kaikki kastuu. Ainoana poikkeuksena on munkit, heitä ei saa kastella ainankaan kysymättä lupaa. Thaimaan kuumin kuukausi on huhtikuu ja kenellekkän ei kyllä tuolla kylmä tule ja oikeastaan sitä odottaa että saa jääkylmän suihkun niskaansa.

Suojaa kamerasi hyvin ja nauti vesisuihkusta :)

Songkran on aivan mahtava juhla ja suosittelen miettimään jos seuraavan kerran ajoittaisit Thaimaan matkan Songkraniksi ja koet tämän ihanan naurun ja ilon täytteisen vesisodan. Kannattaa kuitenkin huomioda lomaa miettiessä että Thaimaassa saattaa olla jopa 40 astetta lämmintä huhtikuussa. Kovin aktiivista lomaa ei ehkä kannata suunnitella kun päivisin on välillä todella tuskaista olla auringossa. Auringon laskettua puolestaan monet aktiviteetit suljetaan. Vesiaktiviteetit kunnon aurinkorasvan kanssa on kuitenkin tarjolla ja meri on melkeen kädenlämpöistä :)